Julkaistu: 23.02.2012
Arvostelija: Pietari Raekallio
Solina
Burning Hearts saa minut heti ensi kappaleessaan häpeilemään vuosien takaisia asioita. On The Last Day Of The Decade kertoo Sellon ampumistragediasta, jossa uudenvuoden aattona surmansa sai ampujan ja hänen pääuhrinsa lisäksi viisi sivullista. Näkökulma on tehokas: ampujaa tai yhteiskuntaa ei nyt syytetä, vaan laulu ja samalla koko albumi on omistettu niille, jotka eivät enää halunneet jatkaa juhlia.
Muistan toki hätkähtäneeni ja kironneeni tapausta aikani, mutta mielessäkään ei käväissyt, että olisin passittanut vieraani kotiin. Ehkä olisi pitänyt. Yksi Extinctions-albumin tärkeimmistä sanomista, kyyneleet kuivuvat liian nopeasti, saa minut nyt tuntemaan syyllisyyttä, eli sanoittajat Jessika Rapo ja Henry Ojala ovat onnistuneet tehtävässään.
Mikään ilonpilaaja levy ei suinkaan ole, vaan sekä kotelon että musiikin ulkokuori pikemminkin kiiltää lämpimänä ja valoisana. Kuin ärsyttääkseen lisää kaikkia Scandinavian Music Groupin luonto- ja eläinaiheisia lyriikoita ivanneita kriitikoita levyn kannet ja sisäsivut ovat täynnä söpöjä eläinkuvia. Vasta tarkempi selailu ja jo otsikon suomentaminen kertoo, että kyse on sukupuuttoon kuolleista eläimistä.
Samanlainen harhakuva syntyy kiiltävän puhtaista kappaleista, joita voi hyvin arvioida sisustusohjelmista tutuilla käsitteillä: ihana ja kiva. Kyseiset sanat eivät albumeita yleensä mairittele, mutta Extinctions operoi pääasiassa siellä kivan parhaassa kolmanneksessa.
Kahden viimeisen kappaleen aikana jännite pääsee hieman katoamaan, mutta muulloin kevyesti tanssittavat rytmit, hyräilemään viekoittelevat melodiat ja viimeisen päälle hiotut soundit saavat myhäilemään suomalaisen indiemusiikin puolesta. Voin syödä thaimaalaiset piraattishortsini, jos yksikään ensi kesän iloinen vastaantulija ei hyräile Into The Wildernessia, The Swallowsia tai Trade Windsia.
Tuskin kuitenkaan ajattelevat hyräillessään, mistä ne biisit kertovat, sillä vasta sanoitukset tuovat pakettiin alakuloa ja pyrkivät ihon alle. Onneksi nekään eivät lipsu saarnaamisen puolelle, vaan huolet ilmastonmuutoksesta, eläimistä ja väkivallasta esitetään hillitysti ja hienovaraisesti.
Myös sävellyksellisesti Burning Hearts on komeassa nousukiidossa. Jo Aboa Sleeping -ensilevyllä se osoitti olevansa maaperällämme omaperäinen, miellyttävän kevyt sekä monipuolinen yhtye, ja Jessika Rapon luonnollisen itsevarma laulanta ihastutti erityisesti. Debyytin biisimateriaali vain sortui usein ohilipuvaan Airitteluun. Into the Wilderness-EP korjasi asian ja löi pöytään neljä siihen asti parasta kappaletta. Niistä nimikappaleen lisäksi myös Trade Winds mahtui Extinctionsille.
Tuoreen albumin sävellyksistä Burn Burn Burn kurkottaa jo kivan yläkvartaalista eteenpäin. Selkeän avainkappaleen painostava bassokuvio ja temponvaihdoksilla kikkailu tuovat juuri sitä dramaattisuutta, jota sävellyksiin kaipaisi lisää.
Turkulainen kaunista indiepoppia soittava yhtye.
Linkki:
www.myspace.com/burningheartsmusic
(Päivitetty 3.4.2012)