Primal Fear: Unbreakable

Frontier Records

”In a world where money and greed rule, there’s no space for people who are true.” Joopa joo. Kovin pitkää perehdytystä ei tarvitse ymmärtääkseen mihin koulukuntaan Primal Fear kuuluu. Saksalaisyhtyeen yhdeksäs pitkäsoitto Unbreakable on Heviä isolla hoolla.

Todellisen metallin tärkeydestä laulaminen kuulostaa useimpien metallinousukkaiden kohdalla kliseiseltä nostalgiahakuisuudelta, mutta kun samasta laulaa Primal Fear -solisti Ralf Scheepers, ei ole epäilystäkään etteikö puheiden takana olisi jokunen tekokin. Onhan yhtyeen maskottina tunnettu teräskotka jatkanut lentoaan jo lähemmäs puolitoista vuosikymmentä, ja itse muusikoilta löytyy kokemusta vielä sitäkin vanhemmasta takaa.

Tutuksi tulleen vakaumuksellisesti liitää bändin uutukainenkin kaukana väärän metallin houkutuksista. Kitarat räksyttävät täsmälleen samalla tavalla kuin jokaisella kunnon metallilevyllä viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen, ja taustalla vyöryvä basariryöpytys kaikuu muistoja 80-luvun kunnian päiviltä. Kun pakkaan lisätään vielä laulusolisti Scheepers halfordmaisine falsetteineen ja laulumaneereineen, on retrotrippi jokseenkin täydellinen. Tätä on heavy metal.

Vaikka Primal Fear onkin tehnyt pitkän ja vahvan uran perinteisen metallin taistelukentillä, on todellisten hittien puuttuminen estänyt bändiä koskaan nousemasta eurometallin todelliseen kärkikaartiin. Tähän vajeeseen ei uutusalbumikaan tuo muutosta. Unbreakable on tasavahva levy täynnä kelvollisia heviveisuja, mutta todellisia heavy metal -anthemeja siltä ei löydy, vaikkakin nimikkobiisi ja alussa siteerattu Metal Nation sanoitustensa puolesta sellaisiksi epäilemättä tähtäävätkin.

Vaikka kappalemateriaalin onkin tasaisen hyvää, tekisi pieni tiivistäminen hyvää: hitusen vajaan tunnin mitassaan levy on turhan iso annos ainakin kertakuuntelulle. Esimerkiksi pateettisen Born Again -powerballadin ja kliinisellä tuplabasarikompilla etenevän And There Was Silencen olisi hyvin voinut jättää pois vaikka sitten vain hyvän maun nimissä. Pienistä vajeistaan huolimatta Unbreakable on viihdyttävä ja tasavahva kokonaisuus, jota voi varauksetta suositella jokaiselle vanhan liiton metallin ystävälle.