Lambchop: Mr. M

City Slang

Kurt Wagner on verraton vivahteiden taitaja. Noin kaksikymmentä vuotta musiikkia Wagnerin johdolla ja löyhästi vaihtelevin kokoonpanoin julkaissut Lambchop on viimeisimmillä levyillään tuntunut piehtaroivan alistuneesti menneisyydessä: kuin aavistellen että uran huiput ovat jääneet taakse. Meno ei kuitenkaan ole ollut nostalgista, vaan pystypäisesti eteenpäin vievää, sikäli kuin yhtyeen erikoisen rauhallista ulosantia millään tavalla menoksi voi sanoa.

Mr. M on tunnelmaltaan viipyilevä, seesteinen mutta ei erityisen varovainen. Wagnerin kynä on leikannut paperista lakonisen särmikkäitä rivejä, joiden sisällön ja laulutavan välillä on suuri kontrasti. Ilmassa leijuvan sutirummun, anteeksipyytelevän pianon ja jousi- sekä puhallinosioiden luomat kevyet seinämät puhkoo jotain, joka välillä vain muistuttaa äänestä. Mr. M on suureksi osaksi niin hienovaraista ja pienimuotoista suurten tunteiden musiikkia, että se suorastaan pakottaa kuuntelemaan itseään.

Silti albumi ei anna samalla mitalla takaisin. Biiseissä ei tunnu olevan tarpeeksi terävyyttä tai vaihtelua kantaakseen koko yhdentoista kappaleen ja liki tunnin kokonaisuutta. Hauraan oloiset miniteokset If Not I'll Just Die ja B2B sekä reipas Gone Tomorrow, myös mittava Mr. Met ja jossain määrin jopa iloiselta tuntuva Gar muodostavat mainion, jopa mahtavan alkupuolen Mr. M:lle. Jatko ei kuitenkaan yllä yhtä korkealle, paitsi suhteessa Lambchopin edeltäviin, Nixonin jälkeisiin levyihin: hyvin miellyttävää, kuuntelua kestävää ja kaunista, mutta jotain puuttuu.