Julkaistu: 13.02.2012
Arvostelija: Aaro Beuker
Omakustanne
Kahdesta kolmeen levyä vuodessa tekevä Huge L on uudella albumillaan vaihtanut taitelijanimekseen Hannu Mäkelän 1970-luvulla luoman hahmon, Herra Huun. Lastenlauluistaan tunnettu M.A. Numminen esitti kyseistä hahmoa tuolla samalla vuosikymmenellä ilmestyneessä elokuvassa, ja siitä juontunee myös levyn nimi.
Hugen uuden albumin tunnelmaskaala on varsin laaja, sillä aiheet hyppivät kevyestä vitsailusta mustalla huumorilla varustettuihin kertomuksiin huumeongelmista. Läppää lentää jatkuvalla syötöllä ja riimejä on haettu ajankohtaisista aiheista, kuten Timo T.A. Mikkosen tilasta. Vakaviakin kappaleita löytyy, esimerkiksi Ammatinvalinta ja Mittasuhde maailma.
Haastatteluissa Kimmo Huusko on sanonut samplejen olevan olennainen osa rap-musiikkia ja on ilo huomata sen näkyvän hänen musiikissaan. Yhdenkään kappaleen taustat eivät ole epäonnistuneet, mikä antaa kuvaa levyn tasaisesta vahvuudesta. Artistin edellistenkin levyjen tavoin osa räpeistä ei kuulosta räppäämiseltä, vaan on ovat jo oikeastaan lähempänä laulua. Kertosäkeet ovat tämän ansiosta miellyttävää kuunneltavaa. Kappaleiden monipuolisuuden ansiosta levy on mielenkiintoinen, eikä puuduttava. Biisien parhaimmistoa edustavat sarkastisen rankalla asenteella tehty Päivä taksi, hypnoottinen Digattava ja jokaisen artistin elämän ja unelmien kustannuksilla vitsaileva Olipa kerran artisti.
Ei toivottuja lastenlauluja on rento ja hauska pitkäsoitto, jota on ilo kuunnella. Iloinen on optimistinen ja hyvän mielen jättävä lopetus, jossa kiteytyy hyvä elämänasenne. Herää vain kysymys, ehtiikö sähkömiesräppäri nukkua ollenkaan?
Jälleen yksi Huge L:n alias.
Linkki:
Huge L desibeli.netissä
(Päivitetty 29.11.2012)