Sophie Zelmani: Soul

Epic

Ilman aiempaa musiikkitaustaa tai esiintymiskokemusta listoille noussut ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Sophie Zelmani oli pienehkö kultti-ilmiö 90-luvulla. Siitä on kuitenkin vierähtänyt kohta 20 vuotta ja hän on täällä edelleen. Soulin edeltäjä I’m the Rain oli joidenkin mielestä jopa parasta mitä artisti on tähän asti tehnyt.

Soul on rauhallista ja riisuttua tunnelmointia mykistävällä äänellä, jolla levytettäisiin puhelinluetteloita, kauppalistoja ja keskustan työreformeja (lähes) yhtä uskottavasti. Ongelmana onkin se, että tämän arvion voisi aivan hyvin korvata tällä edellisellä Desibelin Zelmani-arviolla. Oikeastaan ainoana erona on se, että Sieluun pääsee kyllä helposti sisään, mutta yhtä helposti sieltä tullaan poiskin.

Ainakin tämän levyn perusteella taiteilijan vierailuja epämukavuusalueelleen soisi tapahtuvan useamminkin. Hiukan popimpaan suuntaan kallellaan olevassa Daniel Lemma -duetossa For You on kaikessa yksinkertaisuudessaan samanlaista mystistä ja huomaamatonta koukkua kuin Stingin lauluissa. Tämä eloisampi pala istuu albumille huomattavasti paremmin kuin typerryttävän rohkeasti nimetty I Love You -haukotus, joka rikkoisi ainakin kaksi kuvitteellista hohhoijaa-mittaria viiden minuutin kestonsa aikana.

Soul on sujuvaa kuunneltavaa kynttilänvalon ja villasukkien sävyttämään haikeaan talvi-iltaan tai draamaelokuvan lopputekstien taustalle. On levyjä, joita kuunnellessa ei huomaa kappaleen vaihtumista – ja se on hyvä asia. On myös levyjä, joiden kohdalla sama piirre on huono asia. Tämä on yksi niistä. Ihan kivaa yksittäisinä pysäyttävinä hetkinä (I Wouldn’t Speak for Him, My Daughter), mutta kokonaisuutena albumin kuuntelu kääntyy ajoittain puuduttavan puolelle.