Julkaistu: 28.01.2012
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Exogenic
Tundramatiksin vuoden 2006 Kyy pivossa -debyytti� on tullut kuunneltua yll�tt�v�nkin paljon vuosien saatossa, mutta viimeist��n kuuden vuoden odotuksen j�lkeen soittimessa py�riv� kakkoslevy Roinan rodeo todistaa kuinka ep�tasainen levy se kaikesta hyvyydest��n huolimatta oli. Vaikka levottomuus ja hallittu vinopoljento edelleen kuuluu olennaisesti balkan-soundeja slaavilaiseen kaihoon ja punk-asenteeseen yhdistelev�n trion palikkaan, on kakkoslevy huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus, josta l�ytyy vahvempi punainen lanka. Mutta l�ytyyk� uusia Mantroja, En enneneit�, Tyynej� ja Itke� ruikuttaa -kiehtovuuksia?
Paljon on muuttunut kuudessa vuodessa. Laulaja-kitaristi-harmonikkamestari Janne Masalin on nyky��n ainoa mukana jatkava debyytin aikaisista j�senist�, eik� b�ndi ilman Masalinin laulumeuhkausta olisikaan en�� Tundramatiks. Silti basisti Mikko Lohenojan ja ly�m�soittimista, marimbasta ja trumpetista vastaavan Ilkka Tolosen kanssakin yhtyeen soundi on yht� lailla tunnistettavissa, vaikka biisikokonaisuus on selke�sti yhten�isempi. Sielun veljien jalanj�ljill� py�rteilev� tiukka rock-paahto, balkan-svengi ja hallitun �kkiv��r� meuhkaus ovat edelleen rakennelman kulmakivi�, ehk� se kes��iden kaiho on eniten katoamassa oleva luonnonvara yhtyeen soundissa? Vaikka sit�kin edelleen l�ytyy, kuten vanhaa kansanlaulua lainaavalla p��t�sraidalla Kun min� kerran kuolen... Tematiikan puolesta saatekirjett� lainaten "nykyp�iv�n postmoderni �hky" on yht� lailla molemmilla Tundramatiksin levyill� vahvasti l�sn�, joskin ehk� Roinan rodeo on enemm�n urbaanin vasemmistolainen siin� miss� debyytti kurkotti suomalaiseen mielenluonteeseen ajattomammin?
Tundrojen ratsastaessa debyytin varassa on kotimaisessa musiikkikent�ss� julkaistu useampi menestyneit� balkanilaisen svengin syleilij�it�, etenkin J�tk�j�tk�t t�ytyy nostaa esiin. Saman yleis�n luulisi innostuvan my�s Matiksista, sill� samanlaista irtonaista juurevuutta ja rentoa koukkua on my�s Roinan rodeossa ilman Asan tuomaa r�p-leimaakin. Rakenteiden puolesta Disco Blanco on vaihtunut Exogeniciin ja nykyajan hengess� my�s digijulkaisua on saatavilla.
Menev�sti laukkaava ja taatusti keikoilla kuorolauluun viekoitteleva avausraita Yhdes astellaan on suoraviivaisesti asennettaan alleviivaava suvaitsevuusanthem, hiukan samaan henkeen ajatuksena hieno mutta jotenkin opportunistinen kuin ska-yhtye Goonin yhdess� Asan kanssa tekem� Kuka v�litt�isi - biisin� koukukas mutta jotenkin hiukan v�kisin anthem-statukseen rakennettu. Tundramatiks onnistuu olemaan asiassa rennompi, mutta on silti huomattavasti letke�mpi ja enemm�n omalla maaper�ll��n kierosti svengaavan Kroisoksen valssin kanssa. Huohottavan painostava Totuuden torvisoittokunta jyr�� rockin ja Masalinin mantralaulun tahtiin, mutta k��nt�� kerrossaan toimivasti hengitt�v�mm�n maalausvaihteen p��lle. Stadilaisuudessaan itsens� Tuomari Nurmion mieleentuova Purjeet nostan taas jatkaa Masalin-sanailun johdolla, joskin vahvemmalla kertos�keell� ja hienolla nostatuksella. Unitango Mykk� ainoa on hieno tunnelmointi hissuttelevammin hiippailevalta laidalta.
"Valitse roina... ja lieveilmi�t ei j�t� rauhaan", tiivist�� Tundramatiks koukuttavalla Roina rauhoittaa -juoksutuksellaan, hitikk��sti rock-riffittelev� ja s�keiss��n tutun vaaniskeleva Santsaamaan toteaa ett� "jotta arjen v�ist�isin, on pakko saada virikkeit� aina vaan" ja taas vauhti kiihtyy. Nykynuoruuden kest�m�tt�m��n ihannointiin ja molemmista p�ist� pitenemiseen sukelletaan Nuoruus -raidan v�kev�s�r�isess� kaahailussa, Janssonin kiusaus jatkaa teinien parissa toisesta n�k�kulmasta, koulun pihan moporalleissa, lumipalloissa ja kiusaamisessa.
Seuraan johtajaa pys�htyy hypnoottisesti pohdiskelemaan kesken ruuhkatulvaa, p��t�sraita Kun min� kerran kuolen laajentaa samaa asian ��relle pys�htyv�� kiireett�myytt� isompiin maalailuihin traditionaalin harteilla. Mik� toimii hienosti levyn lopetuksena niin hitikk��n� biisin� kuin pohdiskelevalla tunnelmallaan. Pitk�ksi ven�ht�neest� tauosta ja monista muutoksista huolimatta yhtye on luonut loogisen jatkumon debyytilleen ja jatkaa vahvaa ty�t� valitsemallaan tiell�. Joko nyt muutakin kuin kulttimainetta?




Kotimainen voimatrio luottaa Sielun Veljien kaltaisen rock-psykedelian ja kieromman laidan tulkinnan yhdist�miseen suomalais-kansalliseen valssiin, tangoon ja harmonikka-musiikkiin. Alkuvoimaisen yhtyeen soundissa paistaa my�s niin balkanilainen romanipunk, slaavilainen suohulluus kuin suomalaisten kes�iltojen tyyni kaiho.
Linkki:
tundramatiks.com
(P�ivitetty 19.10.2015)