Grandaddy: Sumday

V2

Tunnustetaan se heti alkuun. Odotin Grandaddyn uutta levyä hermostuneen pelon vallassa. Olin jo etukäteen päättänyt ettei Sumday voi vetää vertoja täydellisyyttä hiponeelle The Sophtware Slumpille, joka omilla listoillani kantaa yhä sitkeästi 2000-luvun parhaan pitkäsoiton titteliä. Yksin en mielipiteeni kanssa ollut, sillä kyseinen levy nostettiin useissakin polleissa ja kriitikkoäänestyksissä huippusijoituksille. Myös ostava yleisö otti The Sopthware Slumpin suht’ avoimesti vastaan ja jopa kaavoihin kangistunut MTV-kanava päästi hyväntuulisen Crystal Lake-videon rotaatioonsa.

Onneksi Jason Lytlen porukan ei ole minun ja muiden fanaatikkojen asettamista paineista tarvinnut välittää, sillä Sumday on aivan kelvollinen jatke myyttisiin mittoihin kasvaneelle levylle. Samanlainen tajunnanräjäyttäjä se ei luonnollisestikaan ole, mutta ei näin laadukasta kiekkoa voi pettymykseksi leimata. Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen olin jo vaipumassa siihen uskoon, että Grandaddylle on käynyt samoin kuin Mercury Reville ja Manic Street Preachersille, jotka uraauurtavien pitkäsoittojen (Deserter’s Songs ja Everything Must Go) jälkeen julkaisevat vesitetyt päivitykset samoista aiheista (All Is Dream ja This Is My Truth…). Taas kerran totuus tulee esille vasta ahkeramman kelailun tuoksinassa. Vaikka Sumdayn sinkkuvalinta Now It’s On liippaakin kovin läheltä Broken Household Appliancea, löytyy levyltä ropppakaupalla uusia polkuja tallaavaa Grandaddya. Erityisen herkullinen on Lost In Yer Merry Way, jonka ainoa miinus ropsahtaa ikävästi laahaavasta väliosasta. Lytlen vokaaliosuudet kappaleessa (ja oikeastaan koko levyllä) osoittavat että mies on vuosien saatossa oppinut käyttämään varsin rajoittunutta äänialaansa näppärästi hyödykseen.

Sumdaylla Grandaddy tavoittaa ensi kertaa sataprosenttisesti sen välittömän ja rennon tunnelman, jota kohti bändi on levy levyltä hiipinyt. Nyt kiireettömyys kolahtaa myös hieman omille näpeille, sillä Sumday kaipaisi kipeästi muutamaa Crystal Laken kaltaista ryhtiliikettä. Ehkä Grandaddyn jäsenet ovat tällä levyllä halunneet vain ilmaista omaa elämänasennettaan ja maailmankatsomustaan ja seuraavalla kerralla suunta onkin jo aivan toinen.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 21.11.2003:

Pisteet:

Tylsä levy verrattuna loisteliaaseen The Sophtware Slumppiin. Pelkään että Lytle alkaa vajota sävellyksissa vanhohin kaavoihin. Granddyn pitäisi vain jaksaa olla rohkea...

Nimetön kommentoi 26.12.2003:

Pisteet:

Eihän now it´s on kuullosta yhtään Broken househould appliancelta! Pikemminkin Summer here kidsiltä.....

kipinahepo kommentoi 16.08.2004:

Pisteet:

Koko levyllinen Grandaddyn näkösiä ja lähinnä kuulosia upeita kappaleita. Ei yhtä hieno kokonaisuus kuin edellinen, mutta tuskinpa siihen on edes pyritty. Loistavia ralleja ja slovareista suosikkini on The Warming Sun. Erityismaininta vielä nokkelimmista teksteistä vähään aikaan!