Diagrams: Black Light

Full Time Hobby

Vaikka perustajajäsen Sam Genders häipyikin yhtyeestä, Tunng jatkoi elektronisten äänien ja folkin yhdistelyä tuoreimmalla albumillaan. Samat raaka-aineet löytyvät myös Gendersin uuden projektin, Diagramsin ytimestä. Paikoilleen jähmettymisestä on turha silti puhua, niin monenlaisiin variaatioihin sekä Tunngin että nyt Diagramsin folktronica taipuu.

Black Light on suorituksena kieltämättä vaikuttava yhden miehen näytös, kuin musiikillinen palapeli, jossa yksinkertainen pop on pilkottu ja käännelty uudenlaisiin vänkiin muotoihin. Tavanomaista pidempi ennakkokuuntelu ennen tammikuun puolivälin julkaisua oli aivan paikallaan, sillä mieleenpainuvien biisien bongaaminen sekamelskan keskeltä tuntui pitkään kovin hankalalta. Eikä niitä toimivia biisejä tehokuuntelunkaan jälkeen kaikkialta löydy.

Pehmeä folk kuuluu enää pieninä häivähdyksinä pohjalla. Kevein ja samalla kaunein pala on Night All Night, joka sekin malttaa pysyä akustisena vain ensimmäiset puolitoista minuuttia. Useasti koneiden ja lukuisten eri instrumenttien päällä soivat kevyesti funkkaavat kitarat, minkä lopputulos on kuin verryttelevän Tv On The Radion funkia, josta Tall Buildings ja levyn nimikappale ovat harvoja hyvin kulkevia esimerkkejä.

Parhaimmillaan funkin, folktronican ja runsaan toiston yhteispeli hiipii vangitsevasti alitajuntaan, kuten Mills osoittaa. Mihinkään hypnoottiseen tunnetilaan on silti hankala päästä, sillä silloin tällöin meininki lässähtää Appetiten tai Animalsin kaltaisiin kömpelöihin jammailuihin. Voisi kuvitella, että livenä käytetty yhdeksänhenkinen bändi saa nekin elämään uudella lailla.

Albumi on hyväntuulinen ja raukea, soundi on puhdas ja monipuolinen, mutta silti Black Lightiin ei tule tartuttua kovin usein. Jos joskus huvittaa, niin hyvävointisena, aivan tavallisena sunnuntaiaamuna, jolloin ei tarvitse säkenöidä tai herkistellä.