Amy Winehouse: Lioness – Hidden Treasures

Island

Tuskin kovinkaan moni suoranaisesti yllättyi Amy Winehousen menehdyttyä viime kesänä. Neidon huonot elämäntavat ja niiden mukanaan tuomat sekoilut oli raportoitu niin tarkasti, että jokainen sivusilmälläkin viihdeuutisia seurannut tiesi, että aivan tavallisesta reippaasta naapurintytöstä ei ollut kyse. Paikoin haiskahti jopa siltä, että Winehousen kiistämättömiä musiikillisia saavutuksia vähäteltiin lehdissä, joiden tehtävänä oli ilmeisesti muovata Amysta jonkinlainen brittien vastine Mervi Tapolalle. Surkea päihdeongelmainen reppana, jolle on helppo naureskella omanarvontunteisesti. Samalla suurelle yleisölle jäi pikkuhiljaa hämäräksi minkä takia Winehouse alun perin pinnalle nousi. Winehouse oli oikeasti suuri ääni, tulkitsija jollaisia syntyy korkeintaan yksi per sukupolvi. Äänensä ja tulkintansa puolesta Amy oli samaa jatkumoa Billie Holidayn, Edith Piafin, Nina Simonen ja Aretha Franklinin kanssa. Ja kahden ensiksi mainitun kanssa yhteistä löytyi valitettavasti paljon myös musiikillisen osaamisen ulkopuolelta.

Winehouse tullaan muistamaan ennen kaikkea tulkitsijana, mutta myös laulunkirjoittajana hän oli orastava lahjakkuus. Back To Black oli tästä luonnollisesti paras esimerkki, mutta viitteitä antaa myös tähden jäämistöstä koottu Lioness – Hidden Treasures. Kokoelma on varsin hyvällä maulla kasattu, eikä mukaan ole mahtunut varsinaisia rimanalituksia – vaikka varhainen versiointi The Girl From Ipanemasta lähelle osuukin. Myös varhaiset sovitukset Tears Drysta ja Wake Up Alonesta jäävät kuriositeetin tasolle, vaikka kertovatkin mielenkiintoista kieltään artistin kehityksestä. ”Ongelma” vain on siinä, että Back To Blackin luennat ovat vuosien saatossa muuttuneet niin klassisiksi, ettei niiden oikeutta voi enää millään horjuttaa, ei edes Winehouse itse.

Levyn mielenkiintoisinta antia ovat kaksi kolmannelle levylle aiottua kappaletta, jotka Winehouse ja tuottajat Mark Ronson ja Salaam Remi ehtivät valmiiksi saada. Vaikka Between The Cheats ja Like Smoke eivät Winehouse kärkimateriaalin joukkoon kuulukaan, osoittavat ne että neidolla oli kuollessaan yhä taito hyppysissä. Kappaleista jälkimmäiseen on Winehousen kuoleman jälkeen liitetty Nasin räp-osuudet, jotka kelvollisuudestaan huolimatta tuntuvat olevan väärässä paikassa. Oliko tämä Winehousen alkuperäinen idea vai ei, jäänee arvoitukseksi.

Paremmista covereista mainittakoon uusi sovitus Zutonsin loistavasta Valeriesta, jota Winehouse versioi mieluusti useampaankin kertaan sekä Carole Kingin kirjoittama klassinen Will You Still Love Me Tomorrow?. Vaikka kappale on paljon käytössä kulunut, asettaa Winehousen traaginen kohtalo kappaleen tekstin aivan uuteen valoon. Tätä ahkerasti etsimäänsä rakkautta ei Amy Winehouse valitettavasti tainnut ikinä löytää.