Amy Winehouse: Lioness � Hidden Treasures

Island

Tuskin kovinkaan moni suoranaisesti yll�ttyi Amy Winehousen menehdytty� viime kes�n�. Neidon huonot el�m�ntavat ja niiden mukanaan tuomat sekoilut oli raportoitu niin tarkasti, ett� jokainen sivusilm�ll�kin viihdeuutisia seurannut tiesi, ett� aivan tavallisesta reippaasta naapurintyt�st� ei ollut kyse. Paikoin haiskahti jopa silt�, ett� Winehousen kiist�m�tt�mi� musiikillisia saavutuksia v�h�teltiin lehdiss�, joiden teht�v�n� oli ilmeisesti muovata Amysta jonkinlainen brittien vastine Mervi Tapolalle. Surkea p�ihdeongelmainen reppana, jolle on helppo naureskella omanarvontunteisesti. Samalla suurelle yleis�lle j�i pikkuhiljaa h�m�r�ksi mink� takia Winehouse alun perin pinnalle nousi. Winehouse oli oikeasti suuri ��ni, tulkitsija jollaisia syntyy korkeintaan yksi per sukupolvi. ��nens� ja tulkintansa puolesta Amy oli samaa jatkumoa Billie Holidayn, Edith Piafin, Nina Simonen ja Aretha Franklinin kanssa. Ja kahden ensiksi mainitun kanssa yhteist� l�ytyi valitettavasti paljon my�s musiikillisen osaamisen ulkopuolelta.

Winehouse tullaan muistamaan ennen kaikkea tulkitsijana, mutta my�s laulunkirjoittajana h�n oli orastava lahjakkuus. Back To Black oli t�st� luonnollisesti paras esimerkki, mutta viitteit� antaa my�s t�hden j��mist�st� koottu Lioness � Hidden Treasures. Kokoelma on varsin hyv�ll� maulla kasattu, eik� mukaan ole mahtunut varsinaisia rimanalituksia � vaikka varhainen versiointi The Girl From Ipanemasta l�helle osuukin. My�s varhaiset sovitukset Tears Drysta ja Wake Up Alonesta j��v�t kuriositeetin tasolle, vaikka kertovatkin mielenkiintoista kielt��n artistin kehityksest�. �Ongelma� vain on siin�, ett� Back To Blackin luennat ovat vuosien saatossa muuttuneet niin klassisiksi, ettei niiden oikeutta voi en�� mill��n horjuttaa, ei edes Winehouse itse.

Levyn mielenkiintoisinta antia ovat kaksi kolmannelle levylle aiottua kappaletta, jotka Winehouse ja tuottajat Mark Ronson ja Salaam Remi ehtiv�t valmiiksi saada. Vaikka Between The Cheats ja Like Smoke eiv�t Winehouse k�rkimateriaalin joukkoon kuulukaan, osoittavat ne ett� neidolla oli kuollessaan yh� taito hyppysiss�. Kappaleista j�lkimm�iseen on Winehousen kuoleman j�lkeen liitetty Nasin r�p-osuudet, jotka kelvollisuudestaan huolimatta tuntuvat olevan v��r�ss� paikassa. Oliko t�m� Winehousen alkuper�inen idea vai ei, j��nee arvoitukseksi.

Paremmista covereista mainittakoon uusi sovitus Zutonsin loistavasta Valeriesta, jota Winehouse versioi mieluusti useampaankin kertaan sek� Carole Kingin kirjoittama klassinen Will You Still Love Me Tomorrow?. Vaikka kappale on paljon k�yt�ss� kulunut, asettaa Winehousen traaginen kohtalo kappaleen tekstin aivan uuteen valoon. T�t� ahkerasti etsim��ns� rakkautta ei Amy Winehouse valitettavasti tainnut ikin� l�yt��.