Buzz Of Evil: Profound Taste Of Gore

Imbred Evil

Vaikka horror rock on sanapari millä Buzz Of Evilin musiikkia tiivistetään saatteessa, on totuus lähempänä horror punkkia. Misfitsin vuosikymmeniä hallinnoimassa genressä mennään mukavan kepeällä otteella ja sitä kauhua on eniten ehkä sanoituksissa ja visuaalisessa ilmeessä. Mitään oikeasti pelottavaa BOE:n musiikissa ei ole, saatteessa mainittua metallia en löydä yhtään ja goottielementtiäkin nousee lähinnä solisti Suukko-Samin paikoin vaikkapa The 69 Eyesin jylhistelyn mieleen tuovasta ulosannista. Mutta vain paikoin. Miehen tummahko laulu yhdistettynä bändin melko iloiseen, jopa punkpopin puolelle menevään meuhkaan luo yhtyeelle melkoisen toimivan kaavan johon rakentaa. Ruutia tai pyörää Buzz Of Evil ei missään nimessä keksi, mutta monesti kuultu meininki välttelee sujuvasti turhaa jäykistelyä ja biisikynässäkin on imua.

Levy polkaisee käyntiin hyvin menevällä avausraidalla Silent Child, jonka hätäinen läpiluenta hötkyilee mutta toimii. Jopa aurinkoisuuteen asti hilpeä Summer Camp Suffering yhdistelee osuvasti hyväntuulisuutta splätteriin ilman että hommaa vedetään överiksi. Vakavanaamaisuus ilman tosikkomaisuutta onkin yhtyeen ehdottomia vahvuuksia. Vastapainona toimii hienosti kosketinujeltava mollitunnelmointi She Lives In The Cellar, samoin kuin raukea Crystal Lake Blues. Deathbound (Hillside Horror pt. 1) on vauhtipuolen koukukkaimpia rykäyksiä, latinalaisiin loitsuihin luottava Little Damien rakentaa eniten gotiikan varaan. Varsinaisia ohilyöntejä bändi ei levytykselleen ole päästänyt, mutta mainittuja vastapainoja lukuun ottamatta plätty on sen verran yhdestä puusta veistetty että biisikynän koukkuvaatimus nousee entistäkin korkeammalle. Nelikko vastaa huutoon hyvin, muttei osu verisellä kirveellään ihan selkäytimeen asti.