Kele: The Hunter (EP)

Wichita

Taannoin uutisoitiin näyttävästi, että Bloc Party, yksi viime vuosien menestyneimmistä - ja myös parhaista – brittibändeistä, on vaihtamassa laulajaa. Sen keulakuva Kele Okereken kerrottiin suuntaavan kokonaan soolo-uralle, jota laulaja olikin jo käynnistellyt debyyttipitkäsoiton merkeissä. Vaikka tämä ”uutinen” Kelen poistumisesta Bloc Partyn riveistä ammuttiin kuitenkin alas saman tien, jäi bändin tulevaisuuden ylle silti pieni epäilyksen harso. Siitäkin huolimatta että bändi on tällä hetkellä studiossa työstämässä neljättä albumiaan.

Bloc Partyn tauon aikana Kele on pitänyt itsensä hyvinkin aktiivisena. The Hunter –EP on sorvattu selväksi jatko-osaksi viimevuotiselle The Boxerille, joka osoitti että Kelen musiikilliset intohimot suuntautuvat myös kauas ahtaiden indie-karsinoiden ulkopuolelle. The Hunter on kimaltavaa ja tyylipuhdasta elektronista poppia, johon mies ei ole juuri kitaroita – tai edes perinteisiä bändisovituksia – lähtenyt sekoittamaan. Itselleni tämä oli alkuun suuri pettymys, sillä puolet Bloc Partyn magiasta tuntui tulevan juuri kekseliäistä kitara- ja rumpukoukuista. Toisaalta tätä ei voinut pitää minään yllätyksenä, sillä viitteet olivat ilmassa jo epätasaisella Intimacylla.

Huolimatta selkeästä ”jatko-osan" leimastaan The Hunter pitää sisällään muutaman todella upean kappaleen. Cable’s Goodbye ja Love As A Weapon sopisivat heittämällä mille tahansa Bloc Party-levylle, sillä kyse on todella tyylipuhtaista pop-helmistä. Erityisen hieno on kappaleista ensiksi mainittu, josta uhkuu samanlaista yöllistä tunnelmaa kuin A Weekend In The City-klassikosta. Varsin toimiva on myös versiointi 80-luvun leffahitti Goodbye Horsesista, mutta What Did I Don kaltaisen tönkköhousen Kele voisi suosiolla jättää alan harvoille osaajille.