Total Devastation: Roadmap Of Pain

Firebox

Johan t�r�hti! Modernia deathmetallia ty�st�v� Total Devastation osoittaa debyytill��n, ett� my�s It�meren t�lt� puolen l�ytyy iskukyky� t�m�nkin genren saralla. Vuonna 1998 perustettu ryhm� on vuosien varrella julkaissut viisi demoa, mik� osaltaan selitt�� debyytin kypsyytt� ja vahvuutta. Hieman reilun kolmen vartin mittainen pitk�soitto on tiukka paketti kunnon runttausta, vahvistettuna todella vahvoilla matala-murina-kurkku vokaaleilla. Ville Heiskasen kyn�ilem�t sanoitukset ovat odotetun synkki�, ja yleisesti laadukkaita. Kaikki s�vellykset on merkitty yhtyeelle, tuottajana Sundi Coop -studiolla on h��rinyt ryhm�n apuna Tuomo Valtonen. Karhulan maisemista kotoisin olevan kuusikon raskasta soundia v�ritt�v�t siell� t��ll� my�s koneet, n�in saadaan sopivasti lis�syvyytt� tiukan paahdon sek� raskaan riffittelyn sekaan.

Levyn avaava I Am God ly� heti poikittaista mailaa munuaisille, kun tarttuva raskas riffi ryhtyy hienonnusty�h�n. Kappaleen loppupuolella on viel� lainaus Peter Jacksonin ohjaamasta The Frighteners �kauhukomediasta, tarkemmin sanottuna Jeffrey Combsin esitt�m�n hullun FBI-agentti Dammersin �tunnustuksesta� hautausmaalla. Aivan loistava veto! Toisena soiva Slayer-tyyppinen Struggling from chokehold jatkaa vahvaa linjaa, jos t�m� biisi ei toimi liven� niin mik� sitten? T�m�n j�lkeen kuultavat Disguise ja Fragments laskevat hieman tasoa, kummankin j��dess� selv�sti keskinkertaisemmiksi vedoiksi. Ensimainittu k�rsii liev�st� junnaavuudesta, j�lkimm�inen on kyll� vauhdikas mutta ei oikein miss��n vaiheessa l�yd� suuntaansa. Takaisin nousuun p��st��n kun synkk� teollisuuspainajainen Produktion peak jyr�ht�� majesteettisella tyylill��n k�ym��n. Biisi on yksi suosikeistani, ollen synk�ss� rujoudessaan ja hitaudessaan oikeastaan hyvin kaunis � omalla ja erikoisella tavallaan.

Levyn j�lkipuoliskon avaa Left hand of the devil, joka on (kuulemma) keikoilla todellinen �pienoishitti�. Kappaleessa on kielt�m�tt� enemm�n tarttumapintaa kuin tarrapallossa, joten eik�h�n tuo liven�kin toimi n�pp�r�sti. Silloin t�ll�in biisin taustalla kuuluva vinha kosketinkuvio tuo v��j��m�tt� mieleen Die Kruppsin, vaikka kappale muilta osin on melko kaukana Ruhrin industrial-paaluttajista. Lyhyt ja nopea Fleshing irrottaa my�s hyvin karstat koneesta, mutta seuraavana soiva hitaampi Let it bleed j�� taas polkemaan liiaksi paikoilleen. Suoraan edellisen kappaleen lopusta jatkuva Prepare to die nostaa kuitenkin nopeasti tason takaisin. Tiukan rypistyksen v�liss� silloin t�ll�in kuultava viulu tuo kauniin vastakohdan kaahaukselle. Viimeisen� soiva Ignoring pain alkaa oikein lupaavasti omaten hyvi� ideoita, mutta nytk��n kappaletta ei saada ajoissa katkeamaan. Pointti olisi tullut varmasti esille jo alle viidess� minuutissa, nyt hyv� alku haaskaantuu siihen lopun odottamiseen.

Yhteenvetona voi sanoa, ett� Roadmap of pain on debyytti josta yhtye voi olla kaikin puolin ylpe�. Vahvimmillaan ryhm� on nopeiden rutistusten parissa, mutta my�s hitaampi m�tt� toimii � kunhan vain osataan lopettaa kappale ennen Neil Young maisia mittoja. Eniten t�ss� korpeaa se etten ole n�hnyt yhtyett� koskaan liven�, mutta eik�h�n t�m�kin puute tule korjattua l�hiaikoina. Hyvin l�hiaikoina.