Hoodoo Sauna: Pohjolan Blues

Omakustanne

Bluesin vaipuessa yhä enemmän pienempien tekijöiden käsiin, on hienoa huomata että se vielä hengittää. Oululaisen bluesnelikko Hoodoo Saunan esikoislevy ammentaa vaikutteensa perisuomalaisista asioista, kuten kansalliseepos Kalevalasta. Yhtyejäsenten lisäksi levyllä vierailee Suomi-bluesin ikoni Pepe Ahlqvist, jonka kädenjälkiä on aina mielenkiintoista seurata.

Pohjolan Blues alkaa räväkästi Kulkuri ja kissa -kappaleella, jossa Ari-Pekka Skarpin revittelevä laulu tuo mieleen J. Karjalaisen. Huuliharppua käytetään levyllä virkistävän usein, ja Paska duuni -bluesin letkeät soundit yhdistettynä hauskasti kritisoiviin sanoituksiin toimivat hyvin. Hienoja kitarasovituksia löytyy runsaasti ja slide-kitaraa käytetään bluesille ominaisella tavalla sopivasti harkiten. Kotimaisen poprockin kliseisistä aiheista – viinan juonnista, naisista ja suurien herrojen vallasta – on myös väänetty sanoituksia, jotka ovat yksinkertaisuudessaan leppoisaa kuunneltavaa.

Pituutta levyltä löytyy reilut puoli tuntia, se on aika vähän. Hieman yli pariminuuttiset kappaleet loppuvat juuri silloin, kun niistä on saamassa otetta. Pidemmät biisit toimivat paremmin, vaikka niistäkin on välillä vaikea löytää kunnollista tarttumapintaa. Shamanistisia piirteitä omaava Nousin sieltä pois on esimerkki levyn parhaasta annista, samoin haikeudellaan loistava finaali Tiedän missä mä asun.

Pohjolan Blues on miellyttävä levy, joka pyrähtää ohi liian nopeasti. Olisin mielelläni tunnelmoinut Hoodoo Saunan musiikin tahtiin hieman pitempää, sillä nyt nautinnolliset kohdat tuntuvat vain pieneltä esimaulta siitä, mitä yhtye oikeasti osaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollista uutta materiaalia.