Ólöf Arnalds: Ólöf Sings (EP)

One Little Indian

Múmin riveissä kiertänyt Ólöf Arnalds on helppo mieltää vain yhdeksi pohjoismaalaiseksi neidoksi hiljaa ja kepeästi kulkevan folk-musiikin parissa. Niin tietysti onkin, vaikka Arnalds ensimmäisellä EP:llään tarjoaakin ehkä jopa vähän yllättävän kattauksen covereita. Ólöf Singsillä Arnalds tekee kuitenkin lainakappaleista itsensä kuuloisia, trubaduurihenkisiä mietelmiä.

Muutos alkuperäisiin on usein lähinnä kosmeettinen. Arthur Russellin Close My Eyes, Gene Clarkin With Tomorrow, Neil Diamondin Solitary Man ja Bob Dylanin She Belongs To Me saavat kohteliaan, originaaleja pohtivamman käsittelyn. Kyse on mies-ja-kitara-musiikista, jonka Arnalds muovaa nainen-ja-kielisoitin-musiikiksi; kitaraa hän pääasiassa käyttää, mutta myös muunlaisia kielin varustettuja instrumentteja.

Kontrasteja syntyy Caetano Veloso -luennassa. Maria Bethânia soi viileästi, kun lämpimän etelätuulen on korvannut kalliosaaret korventava kylmä pohjoinen viima. Silti Arnaldsin tulkinnassa on johdattelevaa lämpöä, jonka aistii myös hauskasti With Tomorrowiin sulautuneessa versiossa Bruce Springsteenin I'm On Firesta. Uljas, tunnelmallinen ja tympeänpakahduttava originaali muuttuu hauraaksi, ja päinvastaisen kimeällä tavalla kauniiksi, joskin yhtä melankoliseksi versioksi.

Ólöf Arnaldsin tavassa tulkita korostuu vähäiset asiat: sormien hipaisut kitaran kieliin, pienet muutokset äänen värinässä, hengityksen seurattavuus, ja usein liki huomaamattomasti etenevät kappaleet. Täydellistä antautumista vaativa EP ei kuitenkaan anna samalla mitalla takaisin, vaan jää helposti paikoilleen soimaan, taustaa maalaamaan.