Bush: The Sea of Memories

Ear

90-luvulla kultakautensa elänyt Bush julkaisi aikoinaan neljä pitkäsoittoa, joista kolme ensimmäistä nostivat sen lähes megatähti-luokkaan. Vuoden 2001 ponneton pitkäsoitto Golden State tiputti bändin kuitenkin pilvistä ja seuraavana vuonna ryhmä päätti hajota. Tämä ei kuitenkaan ollut tarinan loppu, sillä jo päälle kolme vuotta sitten vokalisti/kitaristi Gavin Rossdale puhui yhtyeen mahdollisesta paluusta. Nyt tuo paluu on tosiasia, mutta alkuperäisjäsenistä mukana on biisinikkari Rossdalen lisäksi enää rumpali Robin Goodridge.

Ajat ovat muuttuneet monin tavoin, ja vaikka vuoden 2011 Bush kuulostaa tietyssä määrin entiseltään, on bändin kemiassa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Post-grungen säröisestä maailmasta aikoinaan noussut ryhmä on siistinyt ja keventänyt soundiaan siinä määrin, että radiosoitto on varmasti taattua. Ikävä kyllä se kuulostaa pahimmillaan hampaansa hukanneelta Foo Fightersiltä, eikä puuttuvaa terää ole osattu korvata muilla keinoin.

Otteet ovat siis iän myötä pehmentyneet, mutta paradoksaalista kyllä nelikko pitää myös monella raidalla liiaksikin kiirettä, hukaten näin kappaleiden potentiaalisia kultaisia hetkiä. Siinä missä Rossdale osasi aiemmin itkettää Letting the Cable Sleepin kaltaisilla slovareilla, paahtaa bändi – jos nyt ei ohituskaistaa, niin liian nopeasti kuitenkin – niissä kohdin, kun slovarivaihde kannattaisi lyödä silmään. All Night Doctors on jo hyvä yritys, mutta tämäkin kappale tuhotaan lopulta liialla täytöllä.

The Sea of Memories osoittautuu keskinkertaiseksi keskitempoisten kipaleiden joukoksi, jota leimaa toisaalta voimattomuus, toisaalta taas liiallisen kiireen tuoma hutaisten tehdyn työn vaikutelma. Lyyrikkona Rossdale on edelleen ensiluokkainen, mutta Bob Rockin tuottamana herran kappaleet kuulostavat harmillisen mitäänsanomattomilta. Kymmenen vuoden odotus olisi voinut päättyä huomattavasti paremminkin.