Dxxxa D & Hzzzt: Tunteet ja käteinen

Helmi levyt

Dxxxa D julkisti samaan aikaan kaksi levyllistä spoken wordin ja runoräpin välillä leijuvaa blaastiaan. Toisen levyllisen eli Sydänten taksikuskin mies taituroi orgaanisemman Dxxxa D & The Boys -orkesterin kanssa. Toinen, nyt ruodittavana oleva elektronisempi Tunteet ja käteinen on Dxxxan ja Hzzzt duo-tuotos. Molempien kohdalla miehen omalaatuinen sanallinen anti korostuu myös taustoissa, Tunteet ja käteinen -levyn ollessa musiikiltaan avant hoppia, utuista psykedeelista elektroa tai jotain muuta vastaavankaltaista rauhallisesti jumittavaa elektronista kikkailua. Dxxxa ja Hzzzt onnistuvat suurimman osan aikaan palvelemaan taustoillaan hyvin Dxxxan kerrontaa, niinpä valtaosiltaan biisien viehätysvoimavastuu jääkin sanalliselle sisällölle. Toki hittiäkin löytyy...

Niihin lukeutuu Minkin laulun vahvistama ja kierolla tavalla svengaava Pihvi homma, joka on harvoja kertosäevetoisia Dxxxailuja. Alle minuuttisen Tunteet -kikkailun tai puolitoistaminuuttisen Käteinen-kolistelu-jumittelun kaltaista täytettä en levyllä oikein ymmärrä, mutta jotenkin loogisempi Toiset, jotkut muut ja katuperse ei sekään sen kummempaa tunnetta nosta luetteloinnillaan. Tarinoidessaan Dxxxa loistaa, kuten nytkin James Brown ei ole kuollut -raidalla. Edesmenneen soulpapan arjen aikataulua läpikäydessään Dxxxa onnistuu nostamaan hymyn huulille.

Kissan elämää pohtiva Purr-Kisu, Herra Pirun toiston vahvistama Meikä haluais että kaikki ois mahtavaa ja instrumentaalisti jumittava nimibiisi eivät oikein missään kohta nappaa mukaansa. Akustisemmin näppäilevä ... vakuuttaa jotenkin paremmin, eli ehkäpä Dxxxan tiputtelu putoaa omaan korvaan paremmin orgaanisemmilla sävyillä taustoitettuna. Pohjimmaltaan kyse on kuitenkin biisevyydestä - niin musiikillisen kuin sanallisen koukutuksen puolesta. Turhan harvassa kohdassa albumi oikeasti saa höristämään korvia, ihastumaan musiikillisesta taituruudesta, naputtamaan hyväksyvästi jalkaa tai repeilemään sanallisille ilmaisuille. Vaivihkaisella rumpubassotaustalla jumittava Rakkaus saa kenet haluaa on psykedeliassaan ihan toimiva pohdiskelu, ärsyttäväksi pätkitty Dxxxa D:n ehdotus rakkausrunoksi saa tavoittelemaan skip-nappia ja kansien mukaan kymmenminuuttinen mutta soittimen mukaan reilut 8 minuuttia ottava päätösraita Takaisin luontoon nostaa kokonaisfiilistä vaihteeksi koukuttavalla sanoituksellaan. Yhteensä Dxxxan kahdesta levystä olisi saanut tiivistettyä varmaan neljän tähden albumin, nyt kokonaisuus on molempien kohdalla turhan hajanainen. Enemmän karsittavaa olisi tässä.