Dxxxa D & The Boys: Sydänten taksikuski

Helmi levyt

On jotenkin osuvaa että monenlaista kotimaista ug-materiaalia menestyksekkäästi julkaissut Helmi levyt tarttuu myös tamperelaiseen huuruisesti räpäyttäen julistavaan Dxxxa D:hen, jonka tuotoksista yhtiö julkaisee samaan aikaan niin The Boys - taustayhtyeen kanssa tehdyn orgaanisemman Sydänten taksikuskin kuin Hzzztin (eli Janne Hastin?) kanssa julkaistun elektronisemman Tunteet ja käteinen -albumin. Otetaan ensin käsittelyn alle bändituotos ja analysoidaan duo-plätty lähipäivinä.

Hullu sanaseppo Dxxxa on luonnollisesti molempien tuotosten avaintekijä. Miehen mielikuvitukselliset sanakäänteet, aiheet ja paikoin hyvinkin tylysti tiputteleva sanailublaasti on enemmän sukua spoken wordille ja runokerronnalle kuin perinteisemmälle räpille puhkikulutettuine maneereineen. The Boys bändin kahden rumpalin Juppo Paavolan ja Simo Laihosen freejazz-rytmit lisäävät huurun tunnetta, tälläkin tuotoksella soittavan Hastin koskettimet ja trumpetti lähinnä äänimaustavat samoin kuin parilla biisillä soiva Jukka Kokkosen kitara. Erotuksena Nukkehallituksen kanssa julkaistuun Katoa tai katoat -albumiin, orkestraatiossa vaskipuhaltimet eivät ole niin esillä ja kokoonpano on pienempi. Musiikin vaivihkaisuus taustalla on värikästä, freejazzista pörinään ja rumpubassoiluun. Kuten Tommi Saarikoski totesi Katoa tai katoat-levyn arviossaan, on Dxxxan tuotosten arvioiminen normaaleilla biisikriteereillä melko haastavaa ja myös tässä albumissa pystyy silti nostamaan huippukohtia esille.

Heti avausisku Hellä mutta päättäväinen lähtee oivasti, tiputellen Dxxxan osaamisia vapaassa parimuodossa kaiun kanssa makkaraperunoiden markiisista kelluvien unien kenraaliin. Semantiikan sekatyöläinen, faktojen faarao ja vehreiden vesakkojen velipoika... Vaivihkaa taustoitettua spoken wordia räpin itsetehostuksella, mutta Dxxxan unimaailmallisella otteella. ABC lähtee enemmän biisinä free-jammailemaan, muttei nouse tarinallaan esiin muutamia hetkiä lukuun ottamatta. Kakkosraita onkin siitä harvinainen poikkeus että se viihdyttää enemmän sävelensä kuin sanojensa puolesta. Ehdottomasti parhaita raitoja onkin sitten Muina vuodenaikoina joulupukki saattaa tappaa, jossa itämaisella mausteella varustettu sävellys ja erilainen joulutarina lyövät kättä oivallisesti. Aikuinen mies kiukuttelee parisuhteestaan, ajasta ja sen vähyydestä ja haluaa huoran pörinärytmeillä, ...ja hän istuutui pöytään freejazzeilee hervottoman yksityiskohtaisesti huoltoasemalle tankaten vessapaperia hihaan, pöllii suklaapatukan kostoksi kaikesta ja piilottaa housujensa spermatahran sipsipussin piiloon. Ja niin edelleen... Dxxxa osaa tehdä aika arkisestakin huoltsikkareissusta viihdyttävän tarinan.

Levyn toinen todellinen kohokohta on itseä suhteessa muihin vertaileva Erilainen jäbä, jonka sanavastapari-ideoissa Dxxxa loistaa. Muut sitä, meikä tätä, kuten esimerkiksi muut ovat hukassa maailman merillä, minä olen perillä, muut harrastaa avantouintia, meikä harrastaa havaintopuintia ja muut vetävät piriä mutta meikä vetää johtopäätöksiä sekä etenkin kun muut vetävät turpaan nakkikioskilla niin minä myyn niitä vitun nakkeja siellä... Vauhdikkaampi ja muovisoundinen Muovikristallikruunu jumittelee huuruisesti, 24:n karaten timantti pöhistelee analyyttisesti ja levyn nimibiisi yhdistelee drum n´ bass-pöhinää uniseen huiluun ja nousee oikeastaan ainoana biisinä kertsillään esille. Päätösraita Prinsessani, jonkunhan on kuitenkin oltava se oikea tarvitsee jostain syystä yli 12 minuuttia nostalgiseen jälleenkohtaamisensa vanhaan rakkaan kanssa. Trippi on toki laiskan tupakansanvuinen mutta tarinan ja tunnelman puolesta perusteltu, joskaan ei ehkä ihan noin pitkällä kaavalla.

Kaiken kaikkiaan Dxxxan sävyt poikien kanssakin jakavat taatusti mielipiteitä. Itse lämpenen miehen omaleimaisesta sanataiteilusta ja pidän myös levyn melko hillitystä instrumentaatiosta. Siltikin sellaiset todelliset herutukset jäävät liian harvoiksi.