Salomo: Askel kerrallaan

Eclipse Music

Reggae-artisti Salomo, toisin sanoen Atte Lönn, on tehnyt debyyttialbumillisen verran uutta musiikkia. Reggaen huippuaika Suomessa tuntui olleen jokunen vuosituhannen alkupuolella, mutta uutta yrittäjää tuntuu puskevan vähän väliä kuitenkin esiin, mikä on sinällään ilahduttavaa.

Askel kerrallaan käy lävitse viidellätoista raidalla tuttuja aiheita: rakkautta, toisten tukemista, yksinäisyyden ja pelkojen torjumista, vastarintaan nousemista rauhanomaisin keinoin, kädestä pitelyä, lapsista huolehtimista sun muuta.

Sisältö on toki asiaankuuluva naiivia, mutta toisaalta mielessä käy, ettei kai ole kiellettyä reggaessakaan olla luova? Aloitusraidalla Meidän maailma nostetaan ihmisiä vastaan murskaavaa establishmentia vastaan hyvin korvia kuumottavalla tavalla. Ei sillä että reggaessa oltaisiin koskaan hienovaraisia oltu, mutta Askel kerrallaan taiteilee siinä ja siinä rajalla onko se enemmänkin siirappista propagandaa kuin kuunneltavaa musiikkia.

"Tää biisi kertoo lapsista, tää biisi kertoo mikä on maailman tilanne." Tälläisten lauseiden toteaminen tuntuu ylimielisyydeltä, aitouden tavoittelulta joka on pikemminkin kyynistä kuin aidosti sydämessä ja munaskuissa tuntuvaa. Toiveikkuus ei tule lävitse, vaan jää pienen ylisuorittamisen tunnun jalkoihin.

Sävellyksellisesti levy on mielenkiintoisempi. Jukka Poika kuuluu vahvasti Salomon tavassa fraseerata ja käypä tuo Suomi-reggaen grand old man vetämässä muutamat knopit albumin parhaimmistoon kuuluvalla Elämä kantaa -kappaleella.

Toinen mainio veto on mielenkiintoisella tavalla eteenpäin nytkähtelevä Kyyneleet, joka ilahduttavasti löytää melankoliasta voimavaroja - liekö tämä vain kuuntelijan oman maun ilmenemistä, mutta pidän tällaista lähestymistapaa jotenkin luontevampana suomalaiseen suuhun. Sovitukset ovat kautta levyn hienovaraisia ja yksinkertaisista biiteistä saadaan mukavasti irti esimerkiksi pienillä torvimausteilla. Mitään ruutia ei kuitenkaan keksitä - meininki on hyvin perinnetietoista, ehkä liikaakin.

On vielä mainittava siitä aina niin vakavasta helmasynnistä, joka on yhä useamman levyn ongelma: Tunnin pituisena albumilla on huikaisevasti liikaa kestoa. Vähempikin riittäisi messagen perille saamiseksi. Kokonaisuutena Salomon levyssä ei sinällään ole mitään vikaa ja se sisältää suomalaisesta reggae-soundista innostuneille paljon tutustumisen arvoista tavaraa. Pituutensa takia sitä ei yksinkertaisesti vain jaksa koko mitassaan montaa kertaa.