Transfer: Future Selves

Cool Green

Transfer ei pysy millään paikallaan. Tai oikeammin: on hankala sanoa, mikä edes on sen paikka. Future Selves -albumia kuunnellessa tuntuu kuin sinkoilisi vieraan maan torilla kojulta toiselle. Mihinkään ei ehdi tarpeeksi tutustua, mutta silti nauttii, sillä kaikki on niin jännää ja ennalta-arvaamatonta. Siis vähän samanlainen kuuntelukokemus kuin Tv On The Radion kakkoslevy, ei yhtä kestävä sentään.

Ei Transferin musiikki vaikeaa ole. Läpi albumin kappaleet ovat tehokkaita ja tarttuvia paketteja, joista single- tai videovalinnat voisi tehdä arvalla. Keskenään ne eivät tule yhtä hyvin toimeen. Tunnelman vaihtelut ovat niin suuria, että kokonaisuudesta on hankala saada otetta. Kun Enojadon psykedeliasävyt muuttuvat Like A Funeralin popiksi, ei edellinen kummittele enää kivasti taustalla, vaan unohtuu kokonaan.

Yhteistä kaikelle tekemiselle on soitosta huokuva intohimo. Ilman elävää kuvaakin huomaa, että instrumenttien sietokyky viedään äärimmilleen. Välineitä runnoessa ei herkkyyttä ole missään nimessä unohdettu, vaan viulut ja kevyet kitaranäppäilyt sujautetaan väliin jo ennen kuin kenenkään äiti huutaa volyymia pienemmälle. Kaikkea on mietitty, ja kaikki osaaminen myös halutaan näyttää muille.

Transfer on koonnut tämän päivän indierockin eri puolet yhteen kattavasti. Take Your Medicine jammaa kuin Arcade Fire iloisimmillaan ja Like It Used To Be kaahaa kovin arcticmonkeysmaisesti. Päälle vielä vähän balladia My Morning Jacketin ja stadion-kertsiä The Killersin tapaan. Lähes kaikki biisit kuulostavat heti joltain, mutta mikä sitten on sitä Transferia itseään?

Kestävimmän jäljen yhtye jättää jälkimmäisen puolikkaan aggressiivisimmilla kappaleillaan, jotka runttaavat eteenpäin totutuista kappalerakenteista välittämättä. Niistä suurimman vaikutuksen tekevät Pulpin This Is Hardcore -kappaleen introa onnistuneesti lainaava Wake To Sleep ja The Possum. Sävellyksellisesti biisit eivät voita muuta materiaalia, mutta kahdesta syystä niiden toivoo olevan yhtyeen tulevaa ydintä: ensinnäkin, toisin kuin muu materiaali, ne pyrkivät indiekentän kahleista jo eteenpäin ja toiseksi niistä löytää soundillisesti vihdoin jotain yhtäläistä.