Manic Street Preachers: National Treasures – The Complete Singles

Columbia

Manic Street Preachersin uraa on ollut hieno seurata. Siihen on mahtunut nousuja ja laskuja, yhden jänenen katoaminen, kärkevät poliittiset tempaukset ja erikoiset soololevyt, mutta ennen kaikkea matka on pitänyt sisällään kosolti upeaa musiikkia.

Viime kesänä bändin leiristä alkoi kuitenkin tihkua kommentteja, jotka saattoi mielessään tulkita joko pidemmän tauon pitämiseksi tai jopa kokonaan hajoamiseksi. Samoihin aikoihin julkaistiin tieto National Treasures – The Complete Singles-kokoelman julkaisusta, joka puolestaan vain vahvisti mielikuvaa uran paketoimisesta. Taannoisella Euroopan kiertueellaan bändi kävi muutaman vuoden tauon jälkeen myös Suomessa ja Hämeenlinnan lämpimässä kesäyössä päästiinkin todistamaan yhä mahtavassa vireessä olevan trion keikkaa. Se, että ilmassa oli käsin kosketeltavaa haikeutta vain vahvisti tunnelatausta entisestään.

National Treasures – The Complete Singles sisältää useita modernin rockmusiikin merkkiteoksia, mutta kovinkaan tärkeänä julkaisuna sitä ei voi pitää. Valta-osa levyn kappaleista on julkaistu paitsi alkuperäisillä albumeilla, myös kokoelmamuodossa jo vuoden 2002 Forever Delayed-koosteella. National Tresuresin ykköslevy onkin lähes identtinen Forever Delayedin Richey-kauden kanssa. Toisaalta, yhtäkään levyä, jolta löytyy mm. Motorcycle Emptiness ja Suicide Is Painless, ei tulisi ylenkatsoa, mutta liika on jo liikaa. Kakkoslevy luotaa pääosin bändin suurimpia menestysvuosia, maustettuna tuoreimpien levyjen laadukkailla tärpeillä. Ilahduttavaa on myös huomata, että syyttä suotta jopa Manicsien itsensä dissaaama Lifeblood on tällä kokoelmalla noteerattu kahden kappaleen voimalla.

Levyn ainoa uusi kappale on luenta The The-yhtyeen 80-luvun kulttihitistä This Is The Day. Manicsien versio on kieltämättä laadukas, joskin mitään kovin radikaalia uudistumista ei kappale ole osakseen saanut. Coverin kuuntelemisen sijaan kannattaakin suunnata nettiin ja katsoa kappaleen hieno video, joka lyhyiden klippien muodossa niputtaa yhteen Manicsien yli parikymmenvuotisen uran.

Jos Manic Street Preachersin taru oli nyt tässä, on aika sanoa ISO kiitos ja kumartaa syvään. Ja jos olet bändin suhteen täysi noviisi, niin hoida hyllyysi (tai soittolistallesi) ensimmäiseksi Everything Must Go ja aloita matkasi siitä, älä tästä.