Sielun Veljet: Maallinen vaellus 1983-2011

Poko

Vuosikymmenien poissaolon jälkeen paluun tekevien yhtyeiden poluilla on paljon kuoppia. Kuinka kemia toimii, onko yhdessä edelleen kivaa ja kestääkö kunto? Muistaako yleisö ja jos niin millainen on vastakaiku? Ennen muuta tärkeintä on kysyä missä määrin yhtyeen uudelle tulemiselle on tilaa ja tarvetta musiikkikentällä jonka olisi ainakin syytä olla mennyt kohtuullisen paljon eteenpäin sen jälkeen kun Sielun veljet 90-luvun alussa pisti pillit pussiin... Onko aika ajanut ohi? Se mikä oli räväyttävää, rajoja rikkovaa ja käänteentekevää silloin ei välttämättä ole sitä enää vuoden 2011 lasien läpi. Pystyykö yhtye tuulettamaan nykyisiä suomirockin pölyisiä kaappeja? Ja jos ei pysty, onko silloin kyseessä sama yhtye ylipäätään?

Paluusta nimittäin on kysymys - ei pelkästään nostalgiatripistä jokusten keikkojen ja kokoelmien muodossa. Niinpä Maallinen vaellus 1983-2011 kokoelman arvio jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiseksi sukelletaan siihen, millainen kokonaisuus tuplalevy on vanhalle fanille tai nyt vasta yhtyeeseen tutustuvalle ihmiselle. Ihan toinen pohdittava seikka onkin sitten se kuinka vetävää jälkeä yhtye lupailee ja tarjoaa uudella materiaalillaan, jota löytyy 37 kappaleen joukosta valitettavasti vain yhden sävellyksen verran. Kokoelma ei siis ole pelkästään kokooma menneistä, mikä on toisaalta hyvä asia mutta toisaalta uusi biisi rikkoo kokoelmaa muuten leimaavan kaavan. Rikotaan siinäkin asiassa eräänlaisia "rajoja", minkä taas ei pitäisi yllättää ketään Siekkarien toimintaan perehtynyttä.

Rytmin voimalle ja rajojen rikkomiselle luotu romuluisen pelkistetty shamanistinen särörockhypnoosi on legenda jo eläessään ja kattavalle kokoelmalle on paikkansa. Ajankohtaisuutta lisää tietysti paluu, joka alkoi kotiyleisön riemuksi kesän Ilosaarirockissa, ja joka jatkuu loppuvuoden kattavalla kiertueella. Kahden levyn joukkoon mahtuu paljon. Mistä lähdettiin, mihin päädyttiin, johtotähdet ja sivupolut ovat vahvasti mukana. Peltirumpujen, Tiskirättien ja Säkenöivien voimien rinnalle on oivallisesti tuotu myös englanninkieliset kokeilut, joista etenkin akustisesti hipahtava Mushroom Moon nousee, jos ei nyt ihan palkintopallille niin vähintään pistesijoille. Loppuun sijoitetut livenauhoitteet eivät Siekkarien tapauksessa häviä studiomateriaalille - sen verran vahvassa asemassa se trippi on bändin ytimessä että live voisi itse asiassa olla ennemminkin se oikea areena taltioinnille kuin studion uumenet. Kokoelmana kattava, mukaansatempaava ja tylsyyttä välttelevä. Vaikka Sielun veljien hypnoosijunnaus saattaisi monessa kohtaa alkaa liikaakin toistamaan omia luutuneita kaavojaan, ei ainakaan tämä kokoelma puuduta. Siitä huolimatta että kappaleita on lähes neljäkymmentä... Kitaristi Jukka Orman tarinoima historiikki on erittäin hyvä, kaikessa teemaan sopivassa poukkoilussaan.

"Herätimme nukkuvan hirviön", totesi Poko-legenda Epe Helenius saatekirjeessään. Onko tuo hirviö sitten edelleen samanlainen - niin sisältönsä kuin asemansa puolesta? Moiseen on mahdotonta vastata yhden kokoelman keskelle piilotetun kappaleen perusteella, vallankin kun yhtyeen primus motor Ismo Alanko on jokusen kappaleen kansan iloksi tehtaillut viime vuosikymmeninä. Nukkuva hirviö -kappaleen tunnistaa osaksi Sielun veljien kaanonia, vaikka se voisi yhtä hyvin olla säröilevää Ismo Alankoa. Sellaista uutta luovaa, yllättävää tai rajoja rikkovaa siinä ei kuitenkaan ole, joka nostaisi sen vuoden 2011 suomalaisen musiikkikentän tarjonnasta erityisesti esiin - niin hittikoukkujen, tunnelman kuin tyylin puolesta. Ei huono, muttei mitenkään erityisen räväyttäväkään... Ytimekkäästi pari minuuttia avaruusrokkaavan Shit Hotin, metallisesti akustisen Rakkaudesta-hitin ja Lainsuojattoman pöhelön tivolihumppapaahdon kakkoslevyn alkuun muodostama linjakas linjattomuus onkin enemmän tämän paketin vahvuus kuin kuluneet mutta betoniin valetut hitit tai yksinäinen uusi maistiainen. Yleisesti ottaen, mitä sekavampi Sielun veljet on, sen paremmalta se kuulostaa. Vaikka varsinaisesta paluusta ei vielä saakaan kovin kattavaa kuvaa, niin onpa niitä tylsempiäkin akteja nostettu naftaliinista. Kokoelmana Maallinen vaellus toimii hyvin.