Megadeth: Th1rt3en

1980-luvun alusta nopeaa thrash metallia soittanut yhtye hajosi vuonna 2002, kokosi itsensä uudelleen pari vuotta myöhemmin, ja sai kasaan alkuperäisen kokoonpanonsa 2011, kun basisti David Ellefson liittyi muiden jäsenten soittoseuraksi. Th1rt3en on yhtyeen kolmastoista levy, mikä näkyy sekä kannessa että kappalelistassa. Lähes kahteenkymmeneen vuoteen Megadeth ei ole julkaissut kovinkaan vakuttavaa materiaalia, eikä Th1rt3en onnistu katkomaan tätä kierrettä.

Jo avausraita Sudden Deathin jälkeen levyyn suhtautuu varauksella, sillä se on rakenteellisesti epäonnistunut kappale. Täysin erilaisten osioiden yhdistäminen keskenään luo irrallisen tuntuman, joka tympii väkisinkin. Yhtye lainaa melodioita ja riffejä suoraan vanhemmista kappaleistaan, mikä viestii ideoiden loppumisesta. Pahin esimerkki on levyn 13. kappale – yllätyksellisesti nimetty 13 – joka on lähinnä koostettu muutamasta yhtyeen suuresta hitistä.

Epäonnen numeron levyltä löytyy toinen toistaan rankemmalla asenteella tehtyjä kappaleita. Harmillisesti ne ovat kaavoihin kangistuneita, eivätkä samanlaiset, korkealta ja kovaa soitetut soolot jaksa kiinnostaa enää kolmanneen kappaleen kohdalla. Sanoituksissa viitataan usein bändin kuolemattomuuteen, mutta se tuntuu lähinnä typerältä rehentelyltä. Kun tähän lisätään ylenpalttinen numeron 13 hehkutus, lopputulos alkaa lähennellä surkuhupaisuutta.

Tuntuu siltä, että Megadeth ei enää edes yritä, vaan pyrkii ainoastaan ruokkimaan fanejaan uudella materiaalilla. Voin kuvitella kuinka sinisilmäiset fanipojat ovat onnensa kukkuloilla kuunnellessaan hieman uuteen uskoon viilattuja tuttuja kitarariffejä. Todellisuudessa bändi huijaa kuluttajia, sillä vanhojen pohjien käytössä ei ole mitään hienoa tai omaperäistä. Nyt kun levytyssopimus nykyisen firman kanssa alkaa olla ohi, voisi olla hyvä hetki harkita eläkkeelle siirtymistä.