Nolla: Jääkausi

Omakustanne

Näin sitä on ennakkoluulonsa orja. Kun Nolla kertoo soittavansa raskasta alternative rockia, liikkuvat ajatukset vain jossain CMX:n apinoinnissa. Mielessä ei käy esim. Murmansk, joka tulee ensimmäiseksi mieleen Jääkauden heleästi soivista kitaravalleista. 2007 perustetun Nollan anti ei tosin ole niin säröinen ja junnaava kuin Murmanskin, vaan enemmänkin keskemmälle ojentautuva. Oikeastaan Nolla on kuin vähän raskaampi, aikuisten versio Haloo Helsinki! -yhtyeestä.

Jääkausi on Nollan esikoislevy. Se tarjoaa kymmenen melodista, ripeästi etenevää ja rakenteeltaan vaihtelevaa rock-kappaletta, joissa basso tarjoaa säröt ja kitarat helinän. Kokonaisuutena levy on hirmu ammattimaisen kuuloinen (tuottaja on lukuisten maailmanluokan lauluntekijöiden sekä monien maailmalla liikkuvien härmäbändien kanssa työskennellyt Jonas Olsson), ja erityisesti lauluraitoihin on panostettu. Tuotanto on toisaalta myös vähän innotonta; levyn irtiotot jäävät puolittaisiksi, kun Jääkauden jokainen solu huutaa halua päästä radion/television primetimeen. Pahimmillaan tuntuu kuin käsijarru olisi jäänyt päälle.

Nollan jonkinlainen tyylillinen esikuva lienee Muse, mutta yhtälailla tärkeää lienee postrock ja 80-lukulainen uusi aalto. Myös jumala. Ollakseen "julistavaa kristillistä rock-musiikkia" (Nollan oma luonnehdinta) soittava yhtye, on tarjolla yllättävän vähän julistusta. Tekstit koostuvat – niin kuin rock/pop-musiikissa yleistä on – ensimmäkseen kököstä ja abstraktiksi jäävästä sanahelinästä. Se ei yleensä erityisemmin liikuta, käsiteltiin siinä sitten kristillisyyttä, jääkaapin valoa tai päihteiden viihdekäyttöä. Ainoa kulmakarvoja nostattava teksti (ja sikäli onnistunut) on levyn päättävällä kreationistishenkisellä Ilman sinua ei ole huomista-kappaleella. Se on eeppinen ja komea päätös albumille, joka todistaa ainakin siitä, ettei kaikki suomalainen gospel ole hengetöntä. Mutta eikö biisin "looginen" paikka (sikäli kuin näissä yhteyksissä kannattaa logiikasta puhua), siis biisin joka kertoo kaiken alkamisesta, olisi levyn alussa?

Joka tapauksessa, Nollan esikoisalbumi on varsin maukas keitos tyylikästä alternative rockia. Jos tuotanto olisi vähemmän tarkoitushakuista ja biisirakenteiden usein sooloihin liittyvää kliseisyyttä olisi vähemmän, puhuttaisiin aivan eri kaliiperin levystä. Tällaisenaan Jääkausi on vain hetkittäin jotain muuta kuin väline yhtyeen sanoman kuljettamiseksi.