Real Estate: Days

Domino

Jos joku väittää Real Estaten Days-albumia tylsäksi ja yksipuoliseksi, on hänelle vaikea heittää takaisin mitään pätevää vasta-argumenttia. Kappaleet kulkevat lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: pari yksinkertaisen avaran melodian muodostamaa säkeistöä ja kertosäettä sekä päälle kiireetöntä kitarahelinää, joka puuduttaa helposti, jos Johnny Marrin maalailu ei ylenpalttisesti kosketa. Kun The Smithsin soundin lisäksi nimeää Teenage Fanclubin sävellykset, on vaikutekirjo tarpeeksi kattava kuvaamaan koko albumia.

Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen albumista ei jää mieleen muuta kuin kirkkaan puhdas pop-soundi ja kappaleista It’s Real, joka on tarttuvine whoo-o-oo-o-ooo-huutoineen yhtyettä rockaavimmillaan mutta kovin pehmeää edelleen. Ikään kuin hetkellistä riehaantumistaan anteeksi pyydellen heti seuraava kappale on tasoittava instrumentaali, joka palauttaa tunnelman matalatempoiseen ja nostalgiseen haaveiluun koko loppualbumin ajaksi.

Yhtäkkiä, vain muutaman toiston jälkeen, alkaa arkitouhujen aikana soida päässä suupieliä nostattavia kappaleita, jotka paljastuvat Green Aisleksi, Out Of Tuneksi ja All The Sameksi – siis niiksi, jotka aiemmin lipuivat ohi jälkiä jättämättä. Omaperäisyyttä tai uusia ideoita ei paljastu pinnan alta sen enempää, mutta vastustamattomasti rullaava rytmi ja Matthew Mondanilen kitarakuviot tekevät ne tarpeettomiksi. Ja kun mielihyväkeskukseen kerran on osuttu, voi simppeleitä ideoita toistaa hyvällä omalla tunnolla jopa minuuttikaupalla.

Days soi nimetöntä debyyttiä hiotummin ja rosottomammin, mutta silti yhtye on saanut väriä edellisen haaleaan tapettimaisuuteen. Vieläkään Real Estate ei näy huoneen keskipisteessä mutta herättää jo huomion valmiimmalla sisällöllään. Osuvimman mielikuvan albumista saa kuvittelemalla ystäväpiiristään sen kaikista kohteliaimman ja rauhallisimman herrasmiehen, jota ei heti meinannut huomata, mutta jonka ystäviä kaikki nyt haluavat olla.

Albumin kuunteluun on hankala keskittyä täydellisesti alusta loppuun. Ajatus karkailee aina omaan arkeen, mutta tuntuisi kohtuuttomalta valittaa siitä, sillä ne ajatukset ovat poikkeuksetta niin mukavia.