The Fall: Ersatz GB

Cherry Red

Piti kirjoittaa tähän alkuun jotain siitä, kuinka The Fallin suhteen mikään ei koskaan muutu, ja kuinka yhtye silti aina kehittyy; kuinka ne, jotka eivät aiemmin ole The Fallista pitäneet, tuskin tulevat sitä tekemään tämänkään levyn jälkeen, ja kuinka yhtyettä mielitiettynään pitäville tarjolla on jotain rakkautta syventävää tai ylläpitävää. Sitten huomasin, että arvio yhtyeen edellisestä levystä, Your Future Our Clutterista, alkaa juuri niin. Ymmärtänette yskän.

Ersatz GB:llä The Fall-kokoonpano on sama kuin parilla aiemmalla levyllä. Tyylikin on jotakuinkin entisensä levyn koostuessa pääosin suoraviivaisesta rockista, jossa on haisuja sekä post-punkista, rockabillystä että elektrosta. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Eleni Pouloun laulama Happi Song ja pitkänpolveileva Monocard) Ersatz GB on edeltäjään tiiviimpi, biisit ovat lyhyempiä ja kokonaisuus vähän konstailemattomampi. Näistä syistä se ei myöskään tunnu yhtä jännältä.

Levyn käynnistävä Cosmos 7 tiivistää olennaisen vajaaseen kolmeen minuuttiin. Etualan täyttävät Pete Greenwayn kitara ja Keiron Mellingin vauhdikas komppi, ja Mark E. Smith sylkee rinnuksilleen välinpitämättömän vihaisena hänen suunsa täyttäviä, kalliosta jyrsittyjä sanoja. Koko totuutta aloitus ei tietenkään kerro. Taking Offin runko on enempi syntikkainen, Greenwayllä Smith imitoi tarkasti pohjoisenglantilaisia alan miehiä ja bändikin on soittavinaan heviä. Laptop Dog sekä Mask Search tarjoavat yllättävän selväpiirteistä koukkua, kun taas Nate Will Not Return kuulostaa The Fallilta versioimassa jotain Loutallican Lulun biisiä.

Ersatz GB ei kokonaisuutena vaikuta aivan yhtä palkitsevalta kuin edeltäjänsä. Silti se on pätevä The Fall-levy. Ja miksei enemmänkin: ei tule heti mieleen toista yhtyettä, jonka 29:s albumi saisi kulmakarvani toistuvasti kohoamaan.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 01.12.2011:

Pisteet:

Pahuksen pahus, viimevuotisen Your Future Ouc Clutterin hyvä draivi ei jatkunut tälle albumille asti. Ersatz GB on tylsä, vähän tarttumapintaa sisältävä Fall-levy, joka on tuotettu onnettomasti eikä sisällä yhtään Fallin parhaimmistoon, hyvemmistöön tai edes muistettavistoon kuuluvaa kappaletta. Viikon kuuntelun jälkeen yksikään raita ei pysy mielessä (hyvällä tavalla; Naten loppusoinnut kyllä soivat korvissa). Joskus aluksi keskiverroilta tai jopa kehnoilta tuntuvat levyt muuttuvat ajan myötä paremmiksi (tai niitä oppii ymmärtämään). Epäilen, käykö Ersatzin kohdalla niin... No, kyseessä on toki Fall-levy, eli sellaisena faniukselle isomman luokan tapaus. Ja epätasaisuus tietty kuuluu asiaan.