Steel Mammoth: Nuclear Rebirth

Karkia Mistika / Full Contact

Uuden aallon suomalaisen hevimetallin airut Steel Mammoth kääntyi edellisellä albumillaan kohti punkmetallia ja jatkaa nyt samoissa likaisen synkissä maisemissa. Masteratorin rumputykkituli, Warbusin armoa antamaton bassohaara, Juicyiferin kitarasarjat ja Garfield Steelin rääkyminen muodostavat vauhdikkaasti paahtavan ja mutaisesti ilkeän osaston hevimetallin korkeaoktaaniselle taistelukentällä. Valo ei likaisenharmaiden pilvien takaa juuri pilkahtele, vaikka positiivistakin paahtoa sekaan mahtuu. Nimibiisin riffi tai Looking At The Winnerin punkmeuhkaus on lähes iloista, mutta vokaalimurina ja jykevyys antavat näihinkin mukavasti vastapainoa. Pääsääntöisesti keskiarvo on kuitenkin synkeämmällä puolella, Beast Demon Serpent Animalin kaltaisesta laahaavasta lanauksesta Undead Facts, Now`n kipakkaan mätkeeseen.

Steel Mammothin jyhkeän väkevä hevi on avautunut itselleni nimenomaan livehypnoosina. Myös kotikuuntelussa yhtyeen päällekäyvä mutta miekanheiluttelustaan huolimatta aika helposti lähestyttävä väkivaltainen mätke avautuu, vaikka mitään erityisiä koukkuhittejä Nuclear Rebirth ei tarjoilekaan. Lyhyt ja ytimekäs Nightmare Ad Nauseam avaa hyvin, junnaavampi Sleep Possession nousee hypnoosillaan levyn tähtihetkiin. Hate Medicine Luciferin laukka on myös yksi avainjuttuja, Steel Mammothin kanssa tukka heiluu.

Voi olla että Mammuttien hevimeuhkaus alkaa pikkuhiljaa hiukan toistamaan itseään, vaikka touhussa on biisistä toiseen edelleen mukavan arvaamaton aura. Jossain Torture Labyrinthissä soi omaan korvaan vielä ihan muikeaa virnuilua eikä Warrior Of Nothingin hooceen pariin karkaavat kiihdyttelyt missään nimessä pitkästytä, mutta turhan vähän levyltä löytyy Spirit Armageddonin kaltaista lekalla päähän lyövää iskevyyttä. Toinen erityisesti päähän jäävä kuvio löytyy The Dark Behind The Darkin jumituksesta. Keskimäärin ihan kelpo levyllinen punkisti likaista hevimätkettä.