Bill Ryder-Jones: If...

Double Six

The Coralin alkuperäiskitaristi Bill Ryder-Jonesin soolodebyyttiä kuunnellessa ei jää epäselväksi, missä miehen fokus liitää. Pääosin instrumentaalinen, pianolle ja jousille sävelletty, ja osin Liverpool Philharmonic Orchestran kanssa esitetty If... on tribuutti ja soundtrack Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies -romaanille (engl. If on a winter's night a traveler). Se on myös hyvä osoitus miehen kyvyistä elokuvallisten sävellysten parissa.

Ollakseen ääniraita postmodernille kirjalle kirjasta, on Ryder-Jonesin teos hyvin perinteiseen, klassiseen muottiin sujahtava. Mies on säveltänyt musiikin muutamaan lyhytelokuvaan, ja siihen jatkumoon If... sopii hyvin. Levyn laajakangassointi on lähellä Thomas Newmanin ja Clint Mansellin kaltaisia säveltäjiä. The Coraliin ei viittaa edes saatekirje.

Parhaimmillaan If... on pysäyttävän kaunista ja onnistuneen kliseetöntä musiikkia, joka ei paisuttele vaan pidättelee melkein kuin Arvo Pärt konsanaan. Pääosin tarjolla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään ennenkuulematonta. Instrumentaalibiisejä mukavasti rytmittävä, laulettu folk-biisi Le Grand Desordre muistuttaa, että komean maalailun lisäksi Ryder-Jones taitaa kouriintuntuvammatkin tyylit.

Calvino-kehys ohjaa tyylillisesti ääniraitoihin, mutta yhtä paljon levyllä on kyse psykedeelisen folk- ja vahvasti orkestroidun pop-musiikin onnistuneesta liitosta. If... on nautittava levy, joka hiipii jossain suunnattoman miellyttävyyden ja vähän ohimenevän himmailun rajamailla. Yksi on kuitenkin selvää, tai oikeammin epäselvää: jos The Coral on luonut hienoja levyjä ilman kovin monta Ryder-Jonesin sävellystä, mitä olisikaan tapahtunut, jos niitä olisi levytetty useampi?