Samling: När mullret dövar våra öron blir vi rädda

Columbia

Kevyen musiikin Ruotsi on Abban ja maxmartinien jälkeen tullut miellettyä toisaalta Kentin melankolian ja toisaalta Labradorin ja A West Side Fabricationin kaltaisten indie-lafkojen tyyssijaksi; Göteborgin pop-rockareilla on myös ollut laatikkonsa, ja jossain liikkuvat paletin eri päitä omintakeisesti, mutta kansansuosiollisesti käyttävät bob hund ja Dungen.

Vaikka Ruotsilla on pitkät perinteet melkein minkä tahansa kevyen musiikin lajin saralla, ei varsinaisia liikkeitä – joissa tyylillisesti,usein myös maantieteellisesti niputettavat yhtyeet seuraavat ja innostavat toisiaan – ole viime vuosina syntynyt kuin lähinnä raskaan musiikin puolella. Erityisesti Dungenin kaltaisten tekijöiden vähyys on ihmetyttänyt, onhan kansankodista tullut vuosikymmenten aikana lukuisia hienoja proge-yhtyeitä lempeistä juhannustanssittajista oudoksuttuihin kellaritrippailijoihin.

Tähän puutteeseen vastaa tukholmalaisyhtye Samling. Vähän epätyydyttävästi tosin, sillä Samlingin yleisilme on hyvin dungenmainen, paikoin melkein identtinen. Levy-yhtiön nimestä voi päätellä, että askelmerkit ovat Gustav Ejstesin ja Reine Fisken aivoituksista oikealle, kohti helpompaa ymmärrettävyyttä ja kevyempää kuorta, jossa pääpaino on lempeän ajattomasti soivalla folkilla.

Samlingin perusta on valettu 70-luvun progressiiviiseen ja psykedeeliseen rockiin. Ominaisväriä haetaan Dungenin tapaan ruotsalaisesta folkista, tiedostavasta proggista ja popista. Samling on – Dungenin tapaan – haastavan soittotaitoinen ja tyylitietoinen yhtye, ja se eroaa ilmeisimmästä vaikuttajastaan vähän tylsästi: olemalla irroittelematta juuri missään kohtaa.

Debyytiksi När mullret dövar våra öron blir vi rädda on kuitenkin tiivis ja valmiilta tuntuva paketti. On ehkä ikävää, että kansia, soundia ja jopa laulutapaa myöten Samling on kuin Dungen pienoiskoossa. Ja siinä missä Dungen tekee vanhasta uutta, yrittää Samling tehdä uudesta vanhaa. Mutta erityisempiä ongelmia samankaltaisuus ei tuota, etenkin kun Samlingilla on hienoja kappaleita. Esim. Stackars lilla värsting sopisi sellaisenaan Dungenin Ta det lugntille, ja se ei ole ihan vähän se. Toivottavasti Samlingille kehittyy oma ääni, Dungenin varjossa saattaa tulla nopeasti vilu.