Freeman: Freeman 4

Johanna

Freeman ei ole enää menneisyyden vanki. Mahdottomasta tuli totta, kun mies sai Uusi Fantasia -tuotantoryhmän levyllä vieraillessaan jonkinlaisen lausumattoman synninpäästön – ja rutkasti uusia kuulijoita. Kuten tämäntyyppisissä tarinoissa usein käy, yhteistyötä päätettiin laajentaa ihan miehen omalle kokopitkälle asti. Näin saatiin kasaan - sopivasti juuri 35 vuotta soolodebyytin ja 25 (!) vuotta viimeisimmän Freeman-levyn ilmestymisen jälkeen - se neljäs. The neljäs, kuten tätä levyä pitäisi kutsua.

Jos ura nimittäin lähtee uuteen lentoon pidemmäksikin ajaksi, Freeman 4 asettaa riman sellaisiin korkeuksiin että viimeistään nyt on hyvä aloittaa harjoittelu sen ylittämiseksi tulevaisuudessa. Menneisyyden vangit on osoittanut miehen itsetunnon ja –ironian tason, sillä bändin nimikin napattiin vaimon näpäytyksestä ja vanhoja hittejä on jaksettu veivata jo 20 vuotta isojen lavojen ulkopuolella, keuruun kekkeruusipäivistä mynämäen myrkynjuontijuhliin. Ja uudet musavideot vain pönkittävät tätä käsitystä huolettomasta veikosta.

Niin, kuinka monella kuusikymppisellä olisi pokkaa kekkuloida samalla tavalla kuin tämä mies tekee Liian myöhään- ja Tuhatjalkainen-musiikkivideoissa? Hector? Tuskin. Tuomari Nurmio? Unen näit. Mikko Alatalo? Okei, paras lopettaa tähän etteivät nämä uudet fantasiat tule uniin. Näissä videoissa näyttäytyvä sama energia ja musiikille heittäytyminen pursuaa myös uudelta albumilta. Miehen ääni on hiukan madaltunut, joten se kuulostaa miellyttävämmältä ja lämpimämmältä kuin 70-luvulla.

Uusi Fantasia tekee levyn tuottajana kulttuuriteon ja kirjoittaa isoin kirjaimin jälkipolville mitä tyylitaju tarkoittaa. Rauhallisemmissa kappaleissa trendikkäät konepulputukset katoavat kuvasta ja studioon marssitetaan Tuomo Prättälää, Zarkus Poussaa ja kumppaneita. Vetopasuuna ja huuliharppukin soivat. Freemanin tenori ja Ismo Alangon baritoni muodostavat odottamattoman match made in heaven –hetken ja Mystilliset kyyneleet sekä Matkaradio uudistavat Hectorin ja Freemanin takavuosien yksi plus yksi=48 -tyyppisen yhteistyön.

Jarkko Martikainen, Mariska, Alanko, Paula Vesala ja kumppanit tekevät vasurillakin siedettäviä tekstejä. Mutta mistä nämä kaikki upeat laulut tulivat? Menneisyyden vankien edellisestä levystä on kahdeksan vuotta, joten pöytälaatikossa on täytynyt olla varaa mistä valita. Levyllä on ainakin viisi täydellisessä maailmassa pomminvarmaa sinkkuhittiä, enkä ole tänä vuonna kuullut toista levyä jossa olisi tusina hyvää biisiä. Ilman ärsyttävää Ootetaan-lepsuilua tästä napsahtaisikin täydet tähdet.