Dismal: Rubino Liquido � Three Scarlet Drops�

DreamCell11

Vaikka italialainen avantgarde / darkwave / goottirock kolmikko Dismal on perustettu jo vuonna 1995, julkaisi se �skett�in vasta toisen t�ysipitk�n levyns�. Hidas kiiruhtaminen on Dismalin tapauksessa ollut ainoastaan hyv�ksi, sill� heid�n musiikkinsa on aikaa my�ten hioutunut yh� kauniimmaksi. Koko genren oppi-is�n, My Dying Briden, vaikutus kuuluu voimakkaasti taustalla, vaikka toteutus on huomattavasti esikuvaa kevyempi ja akustisempi.

Kappaleet ovat r�nsyilevi�, p��osin yli viisi minuuttisia teoksia, jotka ovat v�lill� v�h�n turhankin t�ynn� kaikenlaista tavaraa. P��osin pianolla soitetut melodiat ovat kielt�m�tt� kauniita, mutta niist� ei oikein aluksi tahdo saada otetta. Laulajatar Aen kuulas ��ni tanssii keve�n kauniisti p��osin pianolla ja jousilla soitettujen kiemurtelevien ja kurvailevien laulujen yll�. Mies��net matalassa rekisteriss� laulaa Afelio, jonka aksenttiin ei aluksi tahdo tottua � ja jota lopuksi rakastaa. Laulukielen� kaikissa kappaleissa on englanti, vaikka kansivihossa sanoitukset on painettu my�s italiaksi. Ns. perinteiset b�ndisoittimet sek� koneet hoitaa miltei t�ysin Bradac, tukenaan ainoastaan sessiokitaristi ja -basisti. Lis�ksi k�yt�ss� on ollut Angelo Corvinon johtama 12-henkinen jousiorkesteri. Ainoa h�iritsev� tekij� levyll� on silloin t�ll�in t�ks�yttelev� rumpukone, joka etenkin levyn alkupuolella on turhankin paljon esill�.

T�m� ��rimm�isen kaunis mutta kiehtova musiikki on kuuntelijaltaan paljon vaativaa, antaen kuitenkin ajan my�t� suuren palkinnon. Levyll� on kuusi s�velm�� sek� kaksi lyhytt� �v�lisoittoa�, kokonaiskeston noustessa hieman yli kolmen vartin. T�m� onkin juuri sopiva annos Dismalin eritt�in omaleimaista musiikkia, joka voisi toimia parhaiten vaikkapa kirkkaana syysp�iv�n� puistonpenkill� istuen, kun tuuli hitaasti py�rittelee puista pudonneita lehti�.