Dismal: Rubino Liquido – Three Scarlet Drops…

DreamCell11

Vaikka italialainen avantgarde / darkwave / goottirock kolmikko Dismal on perustettu jo vuonna 1995, julkaisi se äskettäin vasta toisen täysipitkän levynsä. Hidas kiiruhtaminen on Dismalin tapauksessa ollut ainoastaan hyväksi, sillä heidän musiikkinsa on aikaa myöten hioutunut yhä kauniimmaksi. Koko genren oppi-isän, My Dying Briden, vaikutus kuuluu voimakkaasti taustalla, vaikka toteutus on huomattavasti esikuvaa kevyempi ja akustisempi.

Kappaleet ovat rönsyileviä, pääosin yli viisi minuuttisia teoksia, jotka ovat välillä vähän turhankin täynnä kaikenlaista tavaraa. Pääosin pianolla soitetut melodiat ovat kieltämättä kauniita, mutta niistä ei oikein aluksi tahdo saada otetta. Laulajatar Aen kuulas ääni tanssii keveän kauniisti pääosin pianolla ja jousilla soitettujen kiemurtelevien ja kurvailevien laulujen yllä. Miesäänet matalassa rekisterissä laulaa Afelio, jonka aksenttiin ei aluksi tahdo tottua – ja jota lopuksi rakastaa. Laulukielenä kaikissa kappaleissa on englanti, vaikka kansivihossa sanoitukset on painettu myös italiaksi. Ns. perinteiset bändisoittimet sekä koneet hoitaa miltei täysin Bradac, tukenaan ainoastaan sessiokitaristi ja -basisti. Lisäksi käytössä on ollut Angelo Corvinon johtama 12-henkinen jousiorkesteri. Ainoa häiritsevä tekijä levyllä on silloin tällöin töksäyttelevä rumpukone, joka etenkin levyn alkupuolella on turhankin paljon esillä.

Tämä äärimmäisen kaunis mutta kiehtova musiikki on kuuntelijaltaan paljon vaativaa, antaen kuitenkin ajan myötä suuren palkinnon. Levyllä on kuusi sävelmää sekä kaksi lyhyttä ’välisoittoa’, kokonaiskeston noustessa hieman yli kolmen vartin. Tämä onkin juuri sopiva annos Dismalin erittäin omaleimaista musiikkia, joka voisi toimia parhaiten vaikkapa kirkkaana syyspäivänä puistonpenkillä istuen, kun tuuli hitaasti pyörittelee puista pudonneita lehtiä.