Legacy of Vydar: A Hundred Miles

Omakustanne

Piiri pieni pyörii. Suomalaisten ahdettua Keski-Euroopan täyteen melodic/folk/black/pagan -metalliaan viimeisen noin puolentoista vuosikymmenen aikana, on viimein tullut takaisinmaksun aika. Saksanmaalta ponnistava Legacy of Vydar sekoittaa nimittäin musiikissaan melodista deathia ja viikinkimetallia. Onpa yhtyeen nimikin poimittu viikinkien jumal-mytologiasta. Voi hurja!

Ainakin toistaiseksi voi suomalainen musiikkiteollisuus huokaista helpotuksesta – näin tylsynein tapparanterin ei maailmaa valloiteta. Jo avausveto My War päättyy kolmen minuutin kohdilla niin tökerösti toteutettuun volumepotikka-feidaukseen, ettei loppulevyyn mitenkään voi suhtautua varauksettomasti. Levyn kymmenen muuta sävelmää seurailevatkin lähes piiruntarkasti yhtyeen selvintä esikuvaa, In Flamesin varhaistuotantoa. Ikävä kyllä kuitenkin ilman göteborgilaisten melodiatajua saati kekseliäisyyttä. Viimeistään kolmannen biisin kohdalla käyvät ärsyttämään tauotta terssi-unisonossa soivat kitarastemmat ja tempojen liki täydellinen muuttumattomuus. Kun samaa staattista äänimassaa seuraa vielä puoli tuntia lisää, alkaa urheinkin viikinki salaa toivoa pakotietä taistelun tuoksinasta.

Täystyrmäyksen antaminen ei kuitenkaan ole oikeutettua. Saksalaisryhmä on selkeästi liikkeellä vilpittömällä mielellä, eikä soittotaidossakaan ole moitteen sijaa. Myös tekninen toteutus on esikkolevyksi, ja etenkin omakustanteiseksi sellaiseksi, pääosin varsin tasokasta. Niin puuduttavan yksitoikkoinen kokonaisuus A Hundred Miles kuitenkin on, ettei sille kannustavampaa arvosanaa mitenkään voi antaa.