Blossom Hill: Sidetracks

Flying Disc / Damage & Control / Hold On / Pop-Poo / Bussikuski / Automobiledrive Music / Skeletor

Jo 2000-luvun alusta toiminut poppunkyhtye Blossom Hill julkaisi ensimmäisen, hyvin studiossa hautuneen levynsä vasta monen vuoden yhdessäsoittamisen jälkeen. Vuodesta 2005 keikkaillut bändi on soittanut ulkomaita myöten jo ennen esikoisen julkaisemista. Sidetracksista kuuleekin, että bändin jäsenistä on hauska soittaa, eikä äänityksissä ole ollut turhan vakavaa. Enkä tarkoita puolihuolimattomuutta, vaan yleistä hyväntuulisuutta. Se on hieman ironista, sillä levyn sanoitukset käsittelevät hämmennystä ja pettymystä, myös toivoa heikkojen aikojen keskellä. Muutamat kappaleista, kuten Behind These Eyes, tavoittavat sen fiiliksen, joka sanoista kumpuaa ja silloin levy on parhaimmillaan. Valitettavasti tällaisia biisejä ei ole montaa.

Sidetracksia vaivaa lähinnä yllätyksettömyys. Se on tasapaksu, eikä huolettomalla kuuntelulla huomaa kappaleista suurempia eroja. Hauskoja kikkailuja löytyy, mutta ne jäävät vain pieniksi yksityiskohdiksi. Poppunkille ominainen kitarariffi hakkaa koko levyn läpi yhdistettynä vielä ominaisempiin rumpukomppeihin. Laulaja Toni Kettisen ääni on niin tyyliuskollinen, että se tuo mieleen ties kuinka monen muun poppunk-laulajan äänen, etupäässä Green Dayn alkuvuosien Billy Armstrongin.

Toisaalta kaikki kappaleet ovat myös helppoja kuunneltavia niiden yksinkertaisuuden ja lyhyen keston takia. Ne ovat iloisen räväköitä ralleja, joiden kuuntelu ei paljoa päätä kuormita. Levyn kahdentoista kappaleen yhteiskesto on puolisen tuntia, joka pyörähtää vaivattomasti. Jo reilun vartin kohdalla huomasin itsessäni pieniä kyllästymisen merkkejä, mutta ne eivät loppua kohden paisuneet kovinkaan suuriksi.

Blossom Hillin esikoislevy tarjoaa jokaiselle popahtavaa punkia rakastavalle täsmälleen sitä, mitä voi odottaa - ilman erikoisuuksia tai suurempia ainutlaatuisuuksia. Sidetracks on kiva pikkulevy, joka kuitenkin vaipuu unholaan nopeasti.