Hi-Lo & In Between: We Are Not the Wind

Lumpeela Julkaisut

Myös Hiljaisena Miehenä tunnetun Juha Mäki-Patolan luotsaama Hi-Lo & In Between palaa kolmannen levynsä kanssa. Yhtyeen aiemmat albumit ovat yhdistelleet elokuvallista americanaa ja folkia laadukkain tuloksin, eikä uutuus We Are Not the Wind ole poikkeus.

Edeltäjiinsä verrattuna We Are Not the Wind on entistä tunnelmallisempi ja raukeampi kokonaisuus. Tempo on enimmäkseen verkkainen ja reippaimmat country-vaikutteet ovat karsiutuneet pois tehdäkseen tilaa avarille balladeille. Paljon on myös ennallaan: Mäki-Patolan laiskan alavireinen fraseeraus ja kankeahko englanti ovat näkökulmasta riippuen joko hurmaava tai ärsyttävä yhdistelmä. Pienen totuttelun jälkeen vaakakuppi alkaa painua ensimmäisen puolelle. Ja haitanneeko tuokaan, että luulin pitkään, että Virginia's Eyesin kertosäkeessä lauletaan "Who were genius eyes?".

Kun pienet kauneusvirheet jättää omaan arvoonsa, huomaa, että We Are Not the Windin kappalemateriaali on tasaisen vahvaa. Kymmenbiisisen joukosta ei heikkoja hetkiä löydy. Vaikka täyden kympin suorituksetkin puuttuvat, noustaan hetkittäin lähelle. Kiireettömästi etenevä The Waves, vangitseva The Day When the Madness Came, tummasti nykivä A Clear Silence ja hieman reippaampi Lost in Lies nostavat päätään tasaisesta joukosta. Erikoismaininnan ansaitsee myös The Walls, joka ehtii kolmessa minuutissa elokuvallisen pianoteeman ja lyhyen lauluosuuden kautta lopun sigurrosmaiseen äänimaisemointiin.

Kaiken tämän jälkeen tekee mieli siteerata Tuomas Tiaisen arvostelua Hi-Lo & In Betweenin edellislevystä: "Jotenkin levy ei kuitenkaan onnistu nousemaan tekijöidensä summaa suuremmaksi, vaikkei mitään fataalia vikaa löydykään." We Are the Wind on selkeä edistysaskel yhtyeen uralla, mutta tuntuu, että yhtyeen magnum opus on vielä tekemättä. Tämän parempaa englanninkielistä folk-tunnelmointia ei taida kuitenkaan tällä hetkellä tehdä Suomessa kukaan.