Pajama Club: Pajama Club

Lester

Useimmille uusiseelantilainen lauluntekijä Neil Finn tuo mieleen lähinnä Crowded Housen ja yhtyeen Weather With You- ja Don’t Dream It’s Over -hitit parinkymmenen vuoden takaa. Tämän jälkeen Finn on jatkanut klassisen kitaravetoisen popmusiikin tekemistä Crowded Housen nokkamiehenä, sooloartistina ja yhdessä veljensä Timin kanssa Finn Brothersissa. Kaupallinen menestys on ollut viime vuosina aavistuksen verran emoyhtyeen suosion huippuvuosia vaatimattomampaa, mutta miehen aina laadukkaille tekemisille löytyy nimekkäitä ymmärtäjiä niin Radioheadin kuin Wilconkin riveistä.

Uudessa Pajama Club -projektissaan Neil jakaa valtaosan soitto- ja lauluvastuusta vaimonsa Sharonin kanssa, kosketinsoittaja Sean Donnellyn jäädessä suosiolla huomaamattomampaan rooliin. Musiikin ja elokuvien puolella riittää ikäviä esimerkkejä avioparien luokattoman huonoista yhteisprojekteista, mutta Pajama Club ei onneksi kuulu niihin. Tässä avioparin lauluäänet sulautuvat toisiinsa nautittavan hyvin; tulkinnassa on kauttaaltaan vaivattoman lämmin, liki intiimi tunnelma. Sovituksissa puolestaan elektroniset vaikutteet yhdistyvät saumattomasti perinteisempään bändisoittoon.

Usein eri artistien sivuprojekteissa kappalemateriaali on laadultaan harmittavan epätasaista. Onkin piristävää, että tälle albumille lauluja on työstetty ilmeisen keskittyneesti. Esimerkiksi From A Friend To A Friend ja TNT For Two ovat hienoja, kestäviä sävelmiä ja toimisivat hieman toisin toteutettuna myös Crowded Housen esittäminä.

Hurmaavimmillaan Pajama Club on kuitenkin meiningin rönsyillessä kokeilevampaan suuntaan. Tarttuva These Are Conditions tanssittaa riemastuttavan pöhkösti. Mieleen nousee väkisinkin 80-lukulainen ”valkoisen miehen funk”. The Game We Love To Playn rutisevissa rytmitaustoissa ja viipyilevissä melodioissa kuuluu puolestaan Radioheadin vaikutus.

Viimeksi Neil Finn on kuulostanut näin vapautuneelta ja innostuneelta valitettavan vähälle huomiolle jääneellä Finn Brothersin debyytillä (1995). Monella tapaa yllättävä Pajama Club muistuttaa samaan aikaan myös Crowded Housen viimevuotista Intriguer-albumia; kokonaisuus kestää kuuntelua ja kiinnostavia nyansseja paljastuu ajan kuluessa koko ajan lisää.