Julkaistu: 25.06.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Club for Five
Sibelius-akatemiasta kajahtaa a cappella-laulua viiden ihmisen voimin. Ideahan on siis siinä, että käytössä ovat ainoastaan ihmisäänet. Laulun lisäksi kuullaan näin ollen myös muiden instrumenttien imitointia. Tällä hankalalla alalla on kotimaassamme kunnostautunut aikaisemmin Lauluyhtye Rajaton, ulkomailla huippua puolestaan edustaa ääni-ihme Bobby McFerrin.
Club for Fiven muodostavat pavemaijas-sointumaailman hallitseva Jouni Kannisto, tod.näk. toiselta planeetalta tullut bassoäänifriikki Tuukka Haapaniemi, absoluuttinensävelkorva Susanna Hietala, jylhää skandinaaviutta huokuva Tuomas Ahola sekä äskettäin soololevynsä julkaissut, tulitikkulaatikon kokoiseen Transit-caseen kätevästi mahtuva Ninni Poijärvi. Sovituksista vastaavat kaksi ensinmainittua.
Jos Stanley Kubrick olisi tehnyt levyjä, jälki olisi osapuilleen tällaista, olkoonkin, että tämä on “vain” demo ja piisejä on “vain” neljä. Niiden valinta on hyvin onnistunut: vaikkei pitäisikään Jukka Linkolan Oula, Take a Coca-Colan kaikuisasta lappiestetiikasta tai Sinisen unen eteerisyydestä, viimeistään Mikkihiiri merihädässä on sen luokan sovituksellinen miniooppera, että Malmstén-pappa piereskelee varmasti tällä hetkellä haudassaan silkasta kateudesta. Oma suosikkini on silti iki-ihana Kellä kulta, sillä onni, jonka “sutikomppi” ja “sordiinotrumpetit” saavat aikaan kylmiä hykerrysväreitä.
Kriittisimmät tahot saattavat tuomita nämä esitykset ylisovitetuiksi ja -viilatuiksi, mutta vaikka ne olisivatkin sitä, vyöryvät kuulijan korviin päällimmäisinä pääasiat: huolellisen tekemisen, luovuuden ja positiivisen hulluuden vimma. Sitä paitsi: a cappellassa on pakko olla yhtenä ainesosana perfektionismi: muuten se kuulostaa huonolta!
Clubin pitkäsoitto on kuuleman mukaan tulossa myöhemmin, ja lähinnä sen vuoksi en anna sinänsä ansaittua viittä tähteä, lälläs lää. Ehkäpä tuo puuttuva puolitähtönen toimii kannustimena siihen, että sama, hulvatoin meno jatkuu myös tulevaisuudessa.
Ja kerrottakoon, että toimii ihan kynpillä myös livenä. Hus katsomaan, kun paikkakunnallenne saapuvat, sillä tämän bändin kuulemisen jälkeen uskotte vanhan kliseen, joka sanoo: “Laulu on myös instrumentti”.
Jos olisin hullu miljonääri, niin rupeaisin tämän yhtyeen brian epsteiniksi hetj’! Ja jos maailmassa on vähääkään oikeutta, tullaan Clubista kuulemaan muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla - tai Suomessa. Jos jos jos!
" Club for Five on ennakkoluuloton uuden sukupolven a cappella -lauluyhtye, jonka erikoisuus on taidokas, instrumentaalinen äänenkäyttö. Yhtye valloittaa kekseliäillä tavoillaan tuottaa rytmimusiikkia kokonaan ilman soittimia: näet vain viisi laulajaa, mutta voit helposti kuvitella eteesi milloin salsa-orkesterin, milloin rock-bändin. Club for Fiven tulkintana moni tuttu sävelmä saa uuden, yllättävän ilmeen ja tunnelmat vaihtelevat rytmien huumasta pehmeiden äänimaisemien hyväilyyn."
Kotisivut: www.clubforfive.fi
(Päivitetty 20.12.2004)
Kommenttien keskiarvo:
clubi45on ykkösbändi ja kyllähän liika puhtaus karisee kun on äänihuulia tarpeeksi vingutettu.