Julkaistu: 24.10.2011
Arvostelija: Aleksi Leskinen
At War with False Noise/Kaos Kontrol/Made in Kansas/Verdura
Parin lyhykäisen julkaisun verran huomiota aiemmin herättänyt turkulainen Throat on nyt saanut ulkosalle neljän biisin mittaisen kaksitoistatuumaisen. Napakan noiserockin ja junnaavan sludgen tienoilta omimman tyylipalettinsa löytänyt yhtye on jäänyt parilla nähdyllä keikalla hiukan etäiseksi ja kirjoittajan makuun yksioikoisen vakavaksi orkesteriksi, joten ensimmäistä omiin sormiin sattunutta julkaisua on odottanut mielenkiinnolla.
Stampede lyö levyn käyntiin nykivin riffein ja sähisevin kitarahälyin. Pentti Dassumin loihtimissa soundeissa on loskaista voimaa, keskeiset elementit erottuvat hyvin, mutta kokonaisuus soi silti samanaikaisesti sekä häiriintyneesti, että myös luontevana. Aloitusraita jää hitusen kolmea seuraajaansa korkeammalle osittain rivakan tahtinsa, osittain oudolla tavalla puoleensavetävien koukkujensa vuoksi, joiden tehoja jää kaipaamaan kakkosraita Wake Downilta. Hitaasti pitkien ja piinaavien feedback-virtojen vuoissa lanaava kappale tuntuu jäävän tarjoamuksiltaan hieman puolitiehen, ja voisi kasvaa vielä piinaavammaksikin - joskin feedbackin määrän luulisi riittävän nykyiselläänkin. Väärällä hetkellä kuultuna kappale aiheutti tylyn migreenin, joten huonosta biisistä ei voi puhua!
Kolmosbiisi Piggie istuu levyn antimista vahvimmin sludgen puolelle, jota puolustaa eniten tuhovoimainen kertosäe ja laulajakitaristi Jukka Mattilan maanisesta käninästä ahdistuneeseen karjuntaan kantava tulkinta. Hivenen irrallisella loppuruoskinnalla kuorrutettu biisi unohtuu aika nopeasti päätösnumero Poolpisserin myötä. Pahaenteisten riitasointujen, melodiaa muistuttavan kitarakuvion ja tukevan tomiryöpsyttelyn kautta vinosti kertosäkeeseen kääntyvä ralli räjähtää kunnolla käyntiin vasta loppupuolella tahdin kiihtyessä punkahtavaa loppua kohden, jossa korvaan nappaa erityisesti kohdillensa hienosti osuva kitaratyöskentely tylyn riffittelyn ja riitaisan kitarakuvion välillä.
Kokonaisuutena EP herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta bändi itsessään toimii pätevästi ja tuntuu olevan biisiensä kanssa hyvinkin sinut, jotka nekin ovat tylsimmilläänkin kevyesti yli keskiverron. Samalla levyltä olisi odottanut enemmän iskevyyttä ja vastaansanomatonta voimaa. Helposti Throatiin käy myös liittämään ennemmin ”perinteisen” kuin ”yllättävän” kaltaisia termejä, mutta vasta muutaman vuoden ikäiseltä yhtyeeltä Licked Inch Fur on vähintäänkin hyvin lupaava suoritus.
Turkulainen orkesteri yhdistelee sludge-rouhintaa ja noiserockia toisiinsa raskaasti.
Linkit:
ihatethroat.com
instagram.com/ihatethroat
facebook.com/ihatethroat
(Päivitetty 27.11.2023)