Lo-Fi-Fnk: The Last Summer

Sony

Menneitä kesiä on helppo nostalgisoida. Oli vapautta, oli lämpöä, oli jotain sellaista mitä ainakaan juuri nyt ei ole. Taakse jääneet, kiireettöminä mieleen painuneet hetket verhoutuvat kultaisenkellertävään usvaan ja toimivat turvallisena, huolettomana pakopaikkana ikävästä todellisuudesta. Ruotsalaisen elektropop-yhtye Lo-Fi-Fnk:n toinen albumi on tehty juuri tähän.

The Last Summer on levyllinen enemmän tai vähemmän muotovalioita popbiisejä. Koukkuja on keskikokoisen suvun vaatteille, pinta kiiltää ja heijastelee kutsuvasti kuin keskiruotsalaisen järven peilityyni pinta. Ollaan pidättyväisen vaatimattomia, kuuluuhan tyylikkyys ilmankin, ja samplearkistoistakin valittiin just eikä melkein tutunkuuloisia ääniä. Että tuosta vähän LCD Soundsystemiä, tuosta joku hillitty komppi – olihan niitä tanssirytmejä jo edellisellä levyllä – ja muistetaan lyödä alkuun pieni Animal Collective -pastissi, ehkä joku uskoo.

Yhdessä biisissä lauletaan "everything looks the same from a distance". Todella, Leo ja August, juuri tällä tavalla levynne on muutaman pyöräytyksen perusteella helppo kuulla. Tarkempi kuuntelu paljastaa The Last Summerilla olevan nyansseja, vaikeammin havaittavia kulmia, mutta kiitos ihailtavan itsehillintänne se jäänee monelta huomaamatta.

Keskeisintä The Last Summerilla on sen sinänsä nokkela rajankäynti toisaalta toivottaman viileän hedonistisen fiilistelyn (johon ei missään nimessä pidä reagoida mitenkään), ja toisaalta jonkinlaisen lämpimän, ulospäinsuuntautuvan söpöilyn läpäisemän täsmämusiikin välillä. On vain päätettävä kummassa veneessä istuu. Esimerkiksi nimibiisi, tai vielä enemmän Boom, joka on samanaikaisesti vastustamattoman hömelö sekä täydellisen tyhjänpäiväinen, ansaitsisivat paikan jossain muualla kuin helposti yhdentekeväksi jäävällä The Last Summerilla.

Mutta tarkoitetaanhan levyn nimellä viimeistä kesää, tarunhohtoista aikaa, joka ei koskaan palaa. Pikkuhiljaa, etäisyyden kasvaessa, ne myyttisetkin menneisyyden kesät sulautuvat ympäröiviin keväisiin ja syksyihin, ja katoavat ajan harmaantuvaan virtaan. Sinne tuntuu vievän myös Lo-Fi-Fnk:n tie, mutta ehkä se on tarkoituskin.