Liisanpuisto: Pihojen Laki

Monsp

Suomihiphop on mielestäni ihan oikeutetusti laskeutunut alas pari vuotta takaperin vallinneesta hypetyksestä. Viime aikoina on yleinen mielipidekin tuntunut palaavan takaisin kohti Raptorin lopettamisesta Fintelligensen ja kumppaneiden aloittaman hypen välistä tilaa, jossa suomenkielistä hiphoppia ei joko ollut tai se oli wannabe amerikkalaista gangstarappia, jossa MC:t yrittävät lausua suomea amerikkalaisittain...joka kuulostaa juuri niin onnettomalta kuin onkin. 90-luvun suomenkielisen hip hopin alennustilaan verrattuna nyt, eli kesällä 2003, voi sentään puhua oikeasti toivonpilkahduksista: Yritystä sentään tuntuu riittävän. Tästä viestivät yhä lukuisammat posset, jotka kovan yrityksensä ja musiikkityylin muodikkuuden vuoksi saavat myös levytyssopimuksia ja mediajulkisuutta. Niin sanotun lökäpöksykansan määrähän tavoittelee jo miltei kotimaisen musiikin ehdottoman yksinvaltiaan eli metallikansan yleisömääriä.

Helsinkiläinen Liisanpuisto kuuluu 2000 -luvun lupaavimpiin posseihin. Kolmikon vuonna 2001 julkaistu debyyttipitkäsoitto jäi marginaalihehkutukseen, vaikka olikin eräs niitä ensimmäisiä oikeasti suomenkielisiä hiphopalbumeita, joissa taustat keinuttavat ja joka toinen sana ei ole englanninväännös. Uutta yritystä on kuitenkin luvassa myöhemmin tänä vuonna ja esimaistiaisena tulevasta julkaisee Monsp Records viiden biisin eepeen Teesin ja Villen räppejä ja Kolean biittejä. Vaikka myös Liisanpuistoa vaivaa se itseäni hiphopissa eniten ärsyttävä piirre, eli joka toinen MC kuulostaa uhoavalta pikkupojalta, jolta joku on vienyt namun suusta, on kolmikon tarinoinnissa silti otetta. Nimiraita Pihojen Laki kertoo sympaattista ja omiakin muistoja sivuavaa tarinaa lapsuuden hiekkalaatikoista, jolloin maailma oli avara ja jokaisen kulman takaa löytyi seikkailu. sankarit sotkee katuhaukkoina kujaa...iso paha Pete vetää turpaan...hei äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Timo... Lääkärileikit ja kaveriporukoiden sotiminen parhaista leikkipaikoista, kukapa nuori kolli ei moista lämmöllä muistelisi. Kappaleesta löytyy vaihtoehtoinen versio levyn päätteeksi, jossa Vapaapudotuksen biittimies Myyrä tarjoilee vielä Koleaakin melodisemman ja melankolisemman letkeilytaustan mikkimiesten tarinoinnille.

Kakkosraita Siistii Räppii nostaa edelleen esiin Liisanpuiston ehkä leimaavinta piirrettä, mukavan suomalaista melankoliaa, jonka päälle kasvutarinoita muistellaan. Ja jostain sieltähän se kaikki lähti, suurii ruutupaitoi ja kovien esikuvien luukutusta. Yo MTV Räps! Iisiä, letkeää ja tunnelmallista. Juuri kun alkoi nostamaan hehkutusta levyltä pärähtää Eiks Ookki -huudatuspläjäys, jonka yleisönostatus toimii taatusti keikoilla, mutta kotiluolassa se lähinnä ärsyttää. Deejii DMO1:sen scratchit antavat lisäpotkua niin nostatukseen kuin seuraavana starttailevaan lentoon Avaruuteen. Räppejä pudotellaan mukavan vauhdikkaasti, silti tarinoista saa selvän. Hyvä hyvä. Saturnuksen kuustoista kuuta mun kutsumus...tää lähti tähtiin. Tulevalle pitkäsoitolle toivoisi enemmän nimibiisin kaltaisia fiilistelyjä.

Kallio ei kuulu pelkästään autotallirokille, kysykää vaikka Liisanpuistolta.