Kim Herold: Easy Love

Universal

Kim Herold ei kait muutamaan hetkeen enää ole ollut tunnetuin mallintyöstään, vaikka vaatemallisto-ulkonäöstä ei varmaan haittaakaan ole musiikkibisneksessä. Vuosina 2004-2008 muutaman levyllisen akustista poppia julkaissut Humane -yhtye teki jo hyvän pohjatyön, vuodesta 2008 alkaneella soolourallaan Herold tuntuu luottavan monessa kohtaa emobändin eväisiin. Ilmava akustisuus, kevytreggae-elementit ja kieltämätön hitikkyys leimaavat myös kakkosalbumi Easy Lovea, samoin Heroldin töksäyttävä englanninääntämys on edelleen sekä artistin leimallinen vahvuus että ärsyttävin piirre. Toki ärsytyskynnystä koettelee myös levyn kaikesta akustisuudestaan huolimatta hieman turhan huolitellun ja hiotun oloinen ilme. Ei hyvässä viimeistelyssä mitään vikaa ole, mutta jos musiikki on liian turvallista se ei pääse ihon alle. Levyn akustista materiaalia voisi nimittää jopa lauluntekijäfolkiksi jollei se olisi niin purkkaa kuin se on... Tiedä sitten mikä tulee Heroldilta itseltään, mikä taas tuottajilta Hannu Korkeamäeltä ja Jussu Pöyhöseltä. Ainakaan Easy Love ei missään kohtaa nosta mieleen Suurlähettiläitä, luojan kiitos...

Toisaalta taas Heroldin rehellisen listapoppis-suhtautuminen tällaiseen avaraan ja kepeän rytmikkääseen tunnelmointiin on piristävää - ainakin niissä kohdissa jossa biisit eroavat persoonallisilla piirteillään massasta. Avausraita Easy Loven koukukas jumittavuus kohtaa toimivasti, rautalankakaikuinen svengi kohtaa Heroldin lievästi töksähtävän laulun viihdyttävästi. Vaikka Before I Marry You vakuuttaakin kaarellaan ja kepeyttää vislailullaan, jää se hyväntuulisuudessaan hiukan ohilipuvaksi. Toki ihan kelpo sävellys, mutta harmittomuudessaan hiukan rasittava. Raukea You Are The One pysähtyy hyvin ytimen äärelle eikä hukkaa hienoa harmonisuuttaan liialliseen fiilistelyn tarpeeseen. Sähköinen väliosanostokin hoidetaan ytimekkyyden ehdoilla. Sovituksista plussaa. Hyvä.

Vaikka Wanna Be With You on nuotioreggaeilyineen hiukan ärsyttävän sokerinen, on siinä oivallinen koukku ja viulumauste nostaa kappaletta esiin. Kohtalokkaampi, ranskalais-mausteinen Marie svengaa särökulmikkaasti, Heli Kajon vieraileva laulu tuo mukavaa lisää pakettiin. Chanson-reggae? Puolikuiskaavasta stadionkaareen kasvava Hold On Tight ei edellisten jälkeen onnistu nousemaan esille, vaikkei kappaleessa sinänsä mitään vikaa olekaan. Letkeä Both Sides Of The Street nostaa jälleen käyrää vaivattomalla koukukkuudellaan. Akustinen hyväntuulisuus on toki omaleimainen piirre, etenkin suomalaisessa musiikkikentässä. Mutta pelkästään sen varaan ei Heroldin tarvitse laskea. Herralta luonnistuu edelleen tarttuvamelodisten kivojen kappaleiden luominen, vaikka moni niistä on muodossa tai toisessa kuultu moneen kertaan.

Suurempia motkotettavia ei löydy myöskään Walk Awayn raukeasta hölkästä, Inside Your Gravityn mollimmasta aamuyön haikeudesta tai Never Let You Gon kiireettömästi hymyävästä pienuudesta. Suurin yleisongelma on kaikissa ehkä se että ovatko ne rakenteiltaan liiankin helppoja? Muistaako niistä mitään vaikkapa vuoden päästä? Epäilen... Onneksi levyn sovituksista löytyy myös niitä hiukan erilaisempia ratkaisuja.