Anathema: Falling Deeper

Kscope

Brittiläinen tunnelmarockin pioneeri Anathema on jälleen viime vuosina päässyt aktivoitumaan myös levytysrintamalla. Kiitelty We´re Here Because We´re Here, yhtyeen kahdeksas albumi, ilmestyi viime vuonna, joten Falling Deeper on tullut nopeasti todeksi. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti We’re Heren seuraajasta vaan jatko-osasta Hindsightille (2008), jolla yhtye tulkitsi vanhempia kappaleitaan tuorein korvin.

Anathema tunnettiin alkuaikoinaan gootti-henkisen deathdoomin edustajana, ja yhtenä tyylilajin tärkeimmistä nimistä Paradise Lostin ja My Dying Briden vierellä. Perustajajäsen Vincent Cavanaghin siirryttyä yhtyeen laulajaksi siirtyi orkesterikin hiljalleen yhä kauemmas metallista, ja vuosien mittaan suunta on kääntynyt entistä eteerisemmäksi. Uudet tulkinnat todella eroavat alkuperäisistä, joten tavanomaisesta uudelleenlämmitetystä eineksestä ei tarvitse puhua – varsinkin kun tällä kertaa käsittelyssä on ainoastaan alkuperäisvokalisti Darren Whiten aikaista materiaalia.

Alkuperäisistä kappaleista on jätetty jäljelle lähinnä keskeisimmät melodiat ja joitain rakenteellisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi Sleep in Sanityn ja päätösnumero Sunset of Agen kohdalla, joista jälkimmäinen onkin levyn ainut kappale, jossa särökitara näyttelee merkittävää osaa. Rekonstruktioita ei ole suoranaisesti riisuttu vaan monumentaalisten metallieeposten raskaista elementeistä on pyritty nostamaan esiin niihin kätketty kauneus. Lopputulos on nippu kappaleita, joihin on helppoa ja luontevaa suhtautua itsenäisinä teoksina, vailla vertailun tarvetta.

Arvostelijalle Anathema tuli tutuksi yhä vain mahtavan Judgementin (1999) myötä, joten henkilökohtainen tarttumapinta varhaiseen materiaaliin on jäänyt ohkaiseksi syventymisyrityksistä huolimatta. Falling Deeper tuntuu osittain tästäkin syystä tuoreelta ja voimakkaaseen rooliin nostettujen jousisovitusten puolesta kokeelliseltakin. Yleisilme on silkan synkeän sijaan haaveilevan melankolinen ja hiljainen hitaus tehokeinoista keskeisin. Levystä jää alkuun vähän liian hajanaisin siveltimen vedoin luotu kuva, mutta sen hahmo, luonne ja luonnollisesti etenevä kaari hiipivät hiljalleen luo ja käärivät kiehtovaan utuunsa.

Jos Hindsightista vielä jäikin turhemmanpuoleisen välityön maku, on Falling Deeperilla ajatus hiottu parhaaseen teräänsä, ja levy tuntuu muutenkin olevan mitä oivallisin ääniraita syksyn synkkeneville säille. Lisäksi se innosti ainakin arvostelijaa jälleen kerran palaamaan Anatheman varhaistuotannon pariin, jota vasten löytyy nyt ainakin roimasti kontrastia.