Julkaistu: 17.10.2011
Arvostelija: Otto Suuronen
Blind Sign
Kolmisen vuotta sitten perustettu helsinkiläinen The Spyro on muutaman pienjulkaisun jälkeen kasvanut pitkäsoittoyhtyeen mittoihin. Nopeatempoista, paikoin hyvinkin rouheaksi äityvää rockia esittävä ryhmä on keikkaillut paljon viime aikoina ja se on kuultavissa. Soitto on tiukkaa alkumetreiltä lähtien ja valittu linja pitää halki levyn. Valitettavasti taiturimainen soitintenhallinta ei ole kuitenkaan täyttänyt Spare Parts for Perfect People -albumin sisällöllistä tyhjyyttä.
Levyn lähtölaukaus I’m Not the One ei ole yhtään hullumpi biisi, mutta heti toisena kuultavan Virtuous Lifen aikana The Spyron kitararenkutus menee kappaleen outroa myöten ärsyttävyyden puolelle. Aggressiivisempaan suuntaan levyä vie emorockin suuntaan kurottava We Are Poor (As Poor As You), jonka jälkeen Fugitive vääntää koukeroisen rokkipaahdon yllättäen lähes iskelmällisen tarttuvaksi tanssahteluksi. Oikeastaan yhtyeen suurin ongelma selviää B.O.R.DE.LL.On aikana: mielikuvituksen avulla kappaleen voi kuvitella energiseksi ja toimivaksi livevedoksi, mutta levyltä kuunnellessa vaikutus jää puolitiehen. Hikeä ja verta ei kotisohvalle haista.
Kansainvälisille markkinoille pyrkivästä yhtyeestä ei ikävä kyllä löydy omaäänisyyttä tarpeeksi. The Spyron yhdentekevä voimarock kumartaa musiikillisesti eniten skandinaavisen action rockin puolelle, jonka parasta ennen päivämäärä meni jo vuosikymmen sitten. Yhtyeen kevyen mahtaileva, mutta kovin haaleaksi jäävä rock ei herätä mitään tunteita. Bändin itsensä kuvailema genremääritelmä indierocktanssipunk ei mainittavasti toteudu. Monipuolisempaa tunnekirjoa ja albumin päättävän It Could Be Youn komeasti sisäistettyä herkkyyttä tälle levylle olisi kaivannut kipeästi lisää.
Viidestä pääkaupunkiseutulaistuneesta miehestä koostuva brittihenkinen alternative rock-yhtye.
Linkki:
facebook.com/thespyroband
(Päivitetty 26.4.2013)
