Tracer: Spaces in Between

Cool Green

Australialainen Tracer kuuluu siihen lukemattomien orkestereiden sankkaan joukkoon, jotka rakastavat raskasta rokkia, 70-luvun sumuista riffittelyä sekä 90-luvun alun grungea, ja jotka yrittävät tuoda ihastuksensa julki omassa musiikissaan. Näistä palasistahan on luotu suunnaton joukko bändejä, joista suurin osa ei tule koskaan etenemään treenikämppää pidemmälle, mutta joita tuntuu sikiävän tasaiseen tahtiin maailman kaikilla eri kolkilla. Tracer kuuluu niihin harvoihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet tungettua jalkansa juuri oikean oven väliin, ja Spaces in Between onkin bändin ensimmäinen oikea pitkäsoitto parin omin voimin julkaistun pikkukiekon jälkeen.

Trio-muotoinen Tracer on puskenut eteenpäin jo seitsemän pitkää vuotta, mikä kuuluu tiukassa soitossa ja esikoisen kypsässä soundissa, jossa on ilahduttava määrä aitoa persoonallisuutta. Etenkin avauksena kuultava Too Much, sekä usvaisen zeppelinmäinen Walk Alone tarttuvat vahvasti ja nopeasti, kummankin raidan rullatessa jalat alta. Herrat selvästi tuntevat tonttinsa ja ymmärtävät kuinka rullaavaa raskasta heavy rockia kuuluu tehdä, ja miten uuden ajan tuulet voi liittää mukaan kuvaan. Kunniamaininnan ja prinikat rintaan ansaitsee myös itsestään kuninkaallisesta Black Sabbathista muistuttava The Bitch, jonka möyrinnässä on sitä kaivattua alkukantaista voimaa yllin kyllin. Kokemuksen tuomaa taitoa osoittaa myös se, että vaikutteet kuuluvat läpi, mutta silti bändin oma soundi on jatkuvasti se määräävin tekijä, joka vie kiekkoa eteenpäin.

Sanotaan että kaikki keksimisen arvoinen rokissa on löydetty jo aikoja sitten, mutta australialaiset osoittavat että kaiken voi kierrättää aina uudelleen, kunhan muistaa lisätä mukaan oman ajan hengen ja riittävästi persoonallisuutta. Ei tässä nyt mitään uusia oppeja luoda, mutta pirun toimivaa rytkettä nyt kuitenkin. Ilman paria täyteraidan tuntuista raitaa kasassa olisikin ollut lähes viiden tähden pamaus.