Private Line: Dead Decade

King Foo

Private Line yhdistää kolmannella albumillaan tutumpaan katurocktyyliinsä estottomasti sävyjä sekä kabareemusiikista että itäeurooppalaisesta kansanmusiikista. Näin kerrotaan albumin mukana tulleessa tiedotteessa. Sanoiksi puettuna asia kuulostaa paljon hurjemmalta kuin lopputulos itsessään, vaikkakin selkeästi tässä todella flirttaillaan uudenlaisiin suuntiin. Bändin kahteen aiempaan pitkäsoittoon verrattuna Dead Decade kulkee täysin erilaisessa maailmassa. Levyn eräänlaiseksi teemaksi kuvaillaan ajan henkeä, ja tunnelma on kansilehteä myöten tummasävyinen.

Jo kolme ensimmäistä kappaletta lyövät selkeästi pöytään albumin hengen. Deathbedtime Stories on oivallinen aloitusralli, joka potkaisee levyn ryminällä käyntiin. Biisi on yksi levyn tarttuvimmista, eikä vähiten erittäin toimivan kertosäkeen ansiosta. Nimibiisi Dead Decade kertoo brutaalin rehellisesti ympäristömme tilasta, ja tätä sanomaa tehostaa kappaleen loppupuolella ääneen pääsevä lapsikuoro. Väkisinkin pysähtyy hetkeksi miettimään, kun lapset laulavat: "Keep playing all your deadly games/Mom's worried but we're not afraid/Who knows if we'll be here tomorrow/But till then just follow". Black Swan taas rullaa vaudilla eteenpäin, rauhoittuen vain hetkeksi väliosan muodossa. Avausraidan tapaan tässäkin on helposti mieleen jäävä kertosäe, ja taustaköörit täydentävät biisin hienosti.

Meltdown Town ja Deathroll Casino edustavat levyn suoraviivaisimpia rokkiralleja, kun taas esimerkiksi Ghost Dance ja mielenkiintoisia koukkuja sisältävä Wake Up kaipaavat selkeästi enemmän kuuntelua avautuakseen kunnolla. Down Came the Rain rullaa eteenpäin bluesahtavana, Heroes kurkottaa asenteessaan jopa punkin puolelle, ja erinomainen 13th Step From the Grave kiinnittää huomion erityisesti vahvoilla konetaustoillaan. Levyn päättävä Live, Learn and Grow Apart on puolestaan täydellinen päätös albumille: Kappale on kaunis, surullinen ja liikuttava. Lyriikat liikkuvat poluilla, joita aika moni on saattanut elämässään tallata - tähän on helppo samaistua, tavalla tai toisella.

Dead Decade kokoaa yhteen yksitoista hyvinkin erilaista biisiä. Tästä erilaisuudesta huolimatta levy omaa selkeän yhtenäisen tunnelman, eikä kappalemateriaali tunnu missään määrin hajanaiselta. Ja vaikka tietyt biisit ovat selkeämmin niin sanottuja iskusävelmiä, saattaa muutaman kuuntelukerran jälkeen huomata jonkin vähemmän ilmeisen rallin soivan sitkeästi päässä.

Private Line on tehnyt synkimmän, ja samalla ehjimmän ja kypsimmän albuminsa tähän mennessä. Allekirjoittaneen kirjoissa ehdottomasti yksi vuoden parhaista levyistä.