Dum Dum Girls: Only in Dreams

Sub Pop

Dum Dum Girls jatkaa luonnollista kehitystään. Yhtyeen perustaja ja varsin pitkään myös ainut jäsen Dee Dee (oik. Kristen Gundred), on tänä vuonna astunut ulos makuuhuoneestaan, kasvattanut Dum Dum Girlsin oikeaksi bändiksi ja laventanut soundia määrätietoisesti. Ensimmäiset CD-R- ja single-levitykset sekä viimevuotinen I Will Be -debyyttipitkäsoitto olivat lo-fin, C-86:n, The Jesus And Mary Chainin ja simppelien mutta tarttuvien melodioiden juhlaa. Vain viimeksi mainittu ominaisuus pätee enää. Kaiken lisäksi Dum Dum Girls kuulostaa nyt siltä, että sen nimen monikkomuoto on sittenkin ihan tarpeellinen.

Aiemmin tänä vuona He Gets Me High -EP:llä lanseerattu laaja-alaisempi soundi on vieläkin hivelevämpää Only in Dreamsillä. On selvää, etteivät kaikki Dum Dum Girlsin alkutuotannon ystävät välttämättä pidä kehityskulusta, sillä kohina, ääniroskat ja suuressa määrin särökin on siivottu maton alle. Tilalle on saatu soundi, joka hengittää ja jonka alla Dee Deen varsin miellyttävän tumma lauluääni saa ansaitsemansa puitteet. Albumin tuottaneet Raveonettes-jäsenet Richard Gottehrer ja Sune Rose Wagner saavat pisteitä äänitohtoroinnista sekä Dee Deen nostamisesta ansaittuun valokeilaan.

Taiten muotoiltu soundimaailma ei yleensä kanna albumia alusta loppuun jos sävellystyö on jätetty puolitiehen. Tässä tapauksessa huolta ei ole edes paperilla, Dum Dum Girlsin historiasta kun löytyy useampikin hyvä pop-kappale (joiden viehättävä tuotanto on vain kermaa kakun päällä). Myös Only in Dreams sisältää pääosin hyvää materiaalia. Kokonaisuutena levy on yhtenäinen, myös tummien teemojensa puolesta. Kiertue-elämän yksitoikkoisuus ja ikävä sekä läheisen poismeno kuuluvat sanoituksissa.

Always Looking, Bedroom Eyes ja Just a Creep toimivat yhteisenä täsmäkärkenä kymmenbiisiselle kokonaisuudelle. Always Lookingin reipas melodisuus, Bedroom Eyesin kaiho ja Just a Creepin miljoona-kertaa-kuultu-mutta-silti-yhä-toimiva yläkropansheikkauskomppi herättävät aluksi jopa ääneen hihkaistuja innostuksenosoituksia. Loppupuolen helmi on Teardrops in My Pillow, joka naittaa synkän aiheen ihastuttaviin melodioihin ja energiseen soittoon (saman voisi melkein sanoa levyn jokaisesta kappaleesta).

Täysin puhtaita papereita Only in Dreams ei kuitenkaan saa. Miinukseksi luettakoon joidenkin kappaleiden hieman liian yhtenäinen muoto, mikä ilmenee pienenä puutumisena levyn toista puoliskoa kuunnellessa. Myös täydelliset irtiotot uupuvat. Coming Down -balladin suvantokohta olisi saanut lisää kontrastia ruvesta ja surinasta. Liikaa samaa olisi voinut olla liikaa, mutta levy on koottu maltilla. Taas kerran on siis syytä kiittää rajallista kestoa – kaksikin kappaletta olisi voinut olla liikaa levyn jo nyt hieman tasapaksulle dynamiikalle.

Only in Dreams onnistuu tarjoamaan juuri sopivan annoksen Dum Dum Girlsiä vuosimallia 2011. Kaikkein painavin syy kuunnella levy uudestaan on se, että sen kuuntelemisesta tulee vilpittömän hyvä olo. Dee Dee ei aivan yllä sinne, minne rahkeet mahdollisesti riittäisivät, mutta tämä ei muuta sitä faktaa, että Dee Dee on kerta kaikkiaan ihana.