Black Mambo: Lovestruck Romeos

Bad Oxygen

Black Mambon musiikkia voisi kuvailla brittiläisvaikutteiseksi punkrockiksi ska- ja reggae-vaikutteilla. Aiemmin muiden muassa Riistetyissä vaikuttanut Raipe on ottanut nimekseen Mambo Jones ja saanut kumppaneikseen rumpali Chilly Willy Bang-Bangin ja basisti Luigi Kravatton (Huvittava kunnianosoitus Jukka Virtasen ja Speden klassikolle Pähkähullu Suomi, perkeletto!).

Jo esiintyjen taiteilijanimistä voi päätellä että bändin meininki on rentoa ja vaivatonta. Aloitusraita Revolution Timella soivat torvet ovat erittäin miellyttävä yllätys ja kappale hehkuu hieman 60-lukulaistakin tunnelmaa. Jätkien laulusoundista ja rennonlaiskasta svengistä yleensä tulee mieleen ilahduttavalla tapaa myös The Clash, useammallakin kuin yhdellä raidalla.

Heart and Soul ilahduttaa lempeällä kertosäesanomallaan: "If you got no heart, you got no soul, when you got no soul, you got nothing at all." Ehdotonta ykköslaatua levyllä ja käypä veteraanipunkkari Rane Raitsikkakin kitaroimassa kappaleessa. Aiemmin mainitut torvet johdattavat toiseen helmeen, Soul City Rockersiin.

Yhtyettä voisi moittia eniten tietystä sisäsiisteydestä, joka kuultaa joidenkin raitojen taustalla hieman liiaksi. Albumi kuulostaa ajoittain liikaakin studiossa päkistellyltä ja viilatulta. Tuntuu toisaalta oudolta moittia bändiä ammattimaisuudesta, mutta itse olisin kaivannut vähän enemmän rosoisuutta ja sekoiluakin rentouden sekaan. Samoin levyssä on hieman liikaa pituutta, joskin biisit ovat sen verran nokkelasti sovitettuja ettei tylsistyminen pääse iskemään. Erityisesti Mambo Jonesin itse soittama hammond ilahduttaa kappaleesta toiseen.

Moitteet ovat kokonaisuuteen nähden pieniä eivätkä tunnelmaa liiaksi latistavia. Ruutia ei keksitä, mutta olennainen välittyy. Black Mambon musiikki on varsin perinteistä skapunkia, mutta siitä tulee aivan vimmatun hyvä mieli, joten eiköhän albumia voida pitää onnistuneena.