Jerry Lindqvist: Rivertown

Wing

Vaihtoehtokantri-yhtye Jerry And The Outlawsin kanssa pari albumia tehnyt Jerry Lindqvist sooloili jo lyhyemmän tuotoksen verran, jonka arviossa totesin punaisen langan yhdistelevän folk-avaruutta akustisvoittoiseen lauluntekijäpoppiin. Hienot kappaleet, joista levyllä vitosraitana soivan Lucy, You Don´t Sing Anymoren Lindqvist tulkitsee yhdessä kotimaan jo legendaarisen brittivahvistuksen Paul Oxleyn kanssa, nostivat riman korkealle. Nyt nähdään miten albumimitta kantaa.

Ennakkosinkulla soinut Dancing With April on oivallinen aloitus levylle. Kepeän autereinen kantrisvengi täydentyy Lindqvistin ja Linda Rönnholmin mainiolla stemmalaululla. Teksasilaisen, Grammynkin kuitanneen Bobby Floresin viulumauste on myös maukas. Pohdiskelevampi, rautalankakaikuakin hyödyntävä, Jens Smedmanin kirjoittama Summer Rain ei kadota irtonaisuuttaan tummempaan ilmeeseen. Jälleen taustalaulu nousee arvoonsa, tällä kertaa Andrea Hatanmaan toimesta. Edellisiä seesteisemmän If We Make It To Phoenixin kohdalla alkaa jo olla selvää että Lindqvistillä on hyvien biisien ja maukkaan kantrivision ohella myös osaavat muusikot remmissä. Hatanmaa nousee laulullaan vieläkin vahvempaan rooliin, Janne Hyödyn sähkökitara osaa antaa tilaa muille soittimille, rumpali Tuukka Aitoahon ja basisti Olli Rantalan askellus on mahtavan letkeä ja Mikko Saaren hammond tuo ilmeeseen autereista ajattomuutta ja väriä.

Nimibiisi jatkaa kevyen kaihoisasti vispilöiden siinä missä Oxleyn ja hanuristi Mats Granforsin vahvistama Lucy, You Don´t Sing Anymore maalaa taivasta hiukan isommalla pensselillä ja jos nyt ei ihan rockin sävyillä niin muutamaa astetta jykevämmin. Se kokonaisuudessa viehättävä rentous ei silti huku ja tyylipuhdas melodiakoukukkuus on Lindqvistin levyllä alusta loppuun vahvasti läsnä. Lähes unelias, hammondilla raukeasti rullaava Into A Stranger, synkemmin vaaniskeleva The Deal Is Going Down sekä ehkä koko levyn hitain kappale, iltapäivän siestaa viettävä Broken Wings toimivat sekä yksittäisinä raitoina että osana kokonaisuutta. Onneksi näkemys on riittänyt siihenkin ettei kaikkia raukeimpia ralleja ole tungettu peräkkäin, temmon vaihtelu pitää osaltaan yllä tunnelmaa.

Lindqvistin ohella Vincent Tracchian ja Thommy Tschuggnallin käsialaa olevan Funky Countryn kaavassa ei nimestään huolimatta ole ihan kauheasti funkia - tai ainakin kantrifunk on sitä raukeinta laitaa. Ennemmin puhuisin kantrin ja soulin kevytsvengaavasta siitoksesta. Vahvemmin bluesin puolelle suunnataan levyn lopulla. Pelkästään kappaleiden nimet Prohibition Blues ja Back To Being Blue antavat osviittaa. Ensimmäisen lähes tyly junnaus ei silti sotke levyn raukean irtonaista kantrikaavaa, vaan tuo vain yhden uuden kulman kokonaispakettiin. Päätösraidan grammarirätinän maustama näppäily ei oikeastaan olekaan sen enempää bluesia kuin muukaan levy. Kauniin melodista kantripoppia, jossa maistuu bluesin aihepiiri ja mollisävyt.

Kaiken kaikkiaan tasapainoisen vahva albumi, joka lunastaa rytinällä lyhärin luomat odotukset. Vaikka Rivertown ei ehkä räjäytä tajuntaa niin se joka tapauksessa nostaa molemmat peukut ylöspäin. Sävykkyys ja tasaisen hyvä materiaali, toimivat laulut ja näkemyksellinen soitanto. Kannattaa tutustua.