John Doe: Keeper

Yep Roc

Mielikuvien tasolla punk oli alkujaan enemmän tai vähemmän nuorten ja kaupunkilaisten tekemää musiikkia. Countrysta löytyy spektrin toisesta päästä, aikuisista maalaisista. Erilaitaisuudestaan huolimatta (vai juuri siksi?), X-yhtyeen perustajajäsen John Doelta taittuu molemmat.

Keeper on John Doen seitsemäs sooloalbumi. Se paljastaa suoraviivaisen country/alternative rockinsa avulla, että mies on tarkka lauluntekijä, joka tarvittaessa taipuu myös tunnelmointiin. Savu nousee ja laskee, ja verhon keskellä on vain yksinäisen oloinen mies musiikkinsa kanssa.

Enimmäkseen Keeper on perinteistä, jopa hieman yllätyksetöntä – silti erittäin pätevää – tyylilajien konventioiden toistoa. Banjot, pedal steelit ja kitarannäppäilyt asettavat stetsonin kohdalleen. Muutaman kerran biisi osuu kuitenkin niin, että liivinnapit naukuvat: Don't Forget How Much I Love You, Little Tiger, upea Moonbeam sekä Lucky Penny ovat näennäisestä tavallisuudestaan huolimatta kauniita, haikeita ja hallittuja purkauksia.

Levyn vahvuuksia on sen suhteellinen monipuolisuus. Ladon laidalta päästään pois, niin kuin cowboytkin lähtivät tehtaisiin. Osa Keeperin materiaalista pärjää ilman tyypillisyyksiä, vaikka klangi countryn onkin; Handsome Devil on jopa voimapopmaisen dramaattinen. Levyn heikkouksina voi, näkökulmasta riippuen, pitää sen ripustautuvaa tarvetta turvautua menneeseen, nostalgiaan. Keeperillä on hyvät hetkensä, ja mitäänsanomattomat hetkensä. Siinä se ei eroa suurimmasta osasta levyjä mitenkään.