Wasted: Outsider By Choice

Combat Rock Industry

Kotimaisen punkin eturivissä vuosia viihtynyt Wasted julkaisi viimeksi täyspitkän levyn yli seitsemän vuotta sitten. Viimeisten vuosien suhteen ei varsinaisesta tauosta voi kuitenkaan puhua, sillä yhtye on nähty lavoilla vuosien varrella vähän väliä. Levytysrintamalla aktivoitumista enteili viimevuotinen Modern World is Dead-EP, ja nyt käsillä on bändin kuudes pitkäsoitto. Täten Ville ja Antti Rönkköä ei voi ainakaan laiskottelusta syyttää - herrojen pyörittämä I Walk The Line ehti julkaisemaan siinä sivussa neljä täyspitkää, ainakin kun kiertämiseltään ehti. Nyt on jokatapauksessa taas Wastedin vuoro, ja lopputuloksen pohjilta voisi todeta, että hyvä niin!

Hardcoren katkuinen ja melodioiden kyllästämä punkrock lähtee lapasesta aivan niin kuin ennenkin, mutta levy hönkii vapautuneisuutta ja spontaania tekemisen riemua. Vakavimmillaankin meininki on lähinnä railakkaan vittumainen pelkän jälkimmäisenä mainitun sijaan, mikä osaltaan johtuu levyn äänimaailmasta. Miikka Järvisen luomusti paukkuvat rummut, Antti Rönkön enemmän soitannollisiin nyansseihin kuin särön määrään perustuvat riffit ja melodiat sekä Tuomas Järvisen rullaavat bassokuviot ovat energinen alusta suoraviivaisille ralleille. Keskiössä Rönköistä Villempi sylkee ja laulaa omaan tunnistettavaan tyyliinsä, pitäen melodiat esillä silloinkin kun toiminta käy soitannollisesti tylymmäksi.

Kokonaisuutena Outsider By Choice on tiivis, mutta tarpeeksi monipuolinen. Keskiverron alle ei yhtäkään raitaa saa tippumaan, mutta pakasta erottuvia täsmäiskuja tarjoillaan useampikin. Hunter Gatherer kutsuu terävällä riffittelyllään väkeä pogoilemaan, nimibiisi tarjoilee anthem-tasoisen hoilauskertosäkeen ja päätösraita Doomtrain voisi mennä IWTL:nkin nimissä, mutta Wastedin särmikkäämpi ote tuo biisin hienojen melodioiden sekaan sopivasti kontrastia.

Levyltä on sinänsä turhia etsiä mitään mullistavaa tai erityisen yllättävää, mutta täsmällisesti toimivan punkin tarpeen Wasted tyydyttää edelleen mainiosti. Ainakin promon mukana seurasi myös mainittu viimevuotinen EP, joka osoittaa oivallisista antimistaan huolimatta lähinnä sen, että 13 biisiä on punk-levylle tasan ja tarkkaan pätevä maksimimitta.