Vivisektio: 1984

Roku/Höhnie

Varsinaisena elinaikanaan 80-luvun alkupuolelta vuoteen 1988 Vivisektio tuli tunnetuksi lähinnä Suomen pohjoisimpaa punkkia soittavana bändinä. Äkäslompololaiset nuoret toivot eivät lyhykäisen, mutta vaiherikkaan elinkaarensa aikana päässeet julkaisemaan satunnaisia demoja enempää, joten ydinkaksikko Pekka ja Pena päättivät laittaa bändin uudelleen kasaan. Parin vuoden kypsyttelyn jälkeen pihalle putkahti vanhaa ja hitusen tuoreampaakin mökää sisällään pitävä 1984-pitkäsoitto.

Sekä levyn ulkonäkö että sisältö vievät ajatukset otsikon mukaiseen vuoteen. Meiningistä löytyy vähän väliä Amebixin tapaisten tylympien postpunk-bändien suuntaan osoittavia piirteitä, mutta pääpaino on hyvin autenttisessa hardcore-ruhjonnassa. Kolme sointua, painavat sanoitukset ja tyly kohkaaminen toki saavat levyn tuntumaan enemmän nostalgiatripiltä kuin varsinaisesti oleelliselta julkaisulta, mutta tarpeettomalta 1984 ei siltikään tunnu. Varsinkin kun 15 biisin seasta erottuu selkeitä helmiä, kuten rokkaavampi Nukkekoti, kohkatenkin tarttuva Marionetti sekä uhitteleva Hiroshiman kukat.

Vinyylin kyljessä seuraa varsin huolellisesti orkesterin tarinaa läpikäyvä oheislipare, joka on kuin Parasta lapsille-punkeepoksen kadonnut luku – eikä sitä kiistää voikaan, etteikö Vivisektion hengentuotteiden julkituominen kävisi pienimuotoisesta kulttuuriteosta. Lisäksi tuntuu vain terveeltä myöntää, että juuri tällaiselle hardcorelle aikoinaan syttyneessä henkilössä kohkaaminen saa yhä aikaan jotain tarkemmin määrittelemätöntä – tai en ainakaan keksi mitään muuta perustelua sille, miksi Vivisektion kuuntelemisen jälkeen Irstas-yhtyeen kymppituumaisten kaivaminen hyllyn perukoilta tuntui aivan mahtavalta idealta!