Laura Sippola: Trenkipoika

Texicalli

Laura Sippola liittyy Jukka Tolosen, Samuli Edelmannin, Jukka Perkon, Severi Pyysalon ja kumppaneiden joukkoon, kun jatkossa listataan virsilevyn tehneitä artisteja. Samalla Trenkipoika on jonkinlainen tutkielma lapsuuden mielen- ja ihan konkreettisiinkin maisemiin, sillä levy koostuu kaikkein tunnetuimpien kirkkoveisujen sijaan körttiläisten Siionin virsistä.

Sippolaa (laulu, piano, harmooni, kellopeli) täydentävät hänen &Tuki-yhtyeensä muusikot Peter Engberg (kitarat), Tuure Koski (kontrabasso) ja Kepa Kettunen (rummut, perkussiot). Heidän lisäkseen albumilla musisoi sekalainen seurakunta puhallin- ja jousisoittajia, joiden myötä erilaisten instrumenttien kirjo levyllä yltää lähemmäs kahtakymmentä.

Sippolan ja bändin sovituksista ei oikeastaan löydä mitään sellaista puutetta, mitä tällaisessa levyssä voisi olla. Villeimmät progeilut ja funk-bassottelut kun eivät tähän sapluunaan istu. Ongelmana on kuitenkin levyn kaksijakoisuus. Oikeastaan paria ensimmäistä kappaletta lukuun ottamatta albumin syvin olemus löytyy viimeiseltä puoliskolta – ja 16 raidan kokonaisuudessa tämä tarkoittaa melko voimakasta epätasaisuutta.

Sippola nimittäin tavoittaa albumin loppupuolella sellaisen vireen, ettei kuulija tahdo housuissaan pysyä, vaikka on kyse sentään virsistä. Lähes maagisen ylimaallisen henkistymisen aloittaa upea Koit, Jeesus, ristin ruhtinaana –tulkinta. Sitä seuraavan, Sippolan oman Kaunis mieli –laulun aikana albumin taso saavuttaa lakipisteensä, josta ei merkittävästi horjahdetakaan jatkossa. Harmi, että levyn alkupuoli sortuu virsille ominaiseen raskaaseen pateettisuuteen. Jälkimmäinen puolisko on täyden viiden tähden arvoinen.